Falaisen motti
Falaisen motti (engl. Falaise pocket, saks. Kessel von Falaise) oli taistelutoimi, jossa länsiliittoutuneiden joukot yrittivät saartaa ja tuhota Saksan 7. armeijan ja 5. panssariarmeijan Caenin eteläpuolella Pohjois-Ranskassa.[1] Falaisen motti oli osa suurempaa Normandian taistelua toisessa maailmansodassa.
| Falaisen motti | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan länsirintamaa | |||||||
 Väijytetty saksalaisten kuormasto lähellä Chamboisia
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Liittoutuneet: |
|||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
17 divisioonaa |
14–15 divisioonaa | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
useita tuhansia, |
noin 10 000 kaatunutta, | ||||||
Taustaa muokkaa
Saksalaiset käynnistivät Hitlerin määräyksestä[2] 7. elokuuta 1944 operaatio Lüttichin, joka oli vastahyökkäys tarkoituksenaan katkaista yhdysvaltalaisten linjat ja eristää kenraali George S. Pattonin armeija muista liittoutuneiden joukoista. Hyökkäykseen osallistuivat 1. ja 2. SS-panssaridivisioona, 2. ja 116. panssaridivisioona sekä jalkaväkeä kenraalieversti Paul Hausserin komennossa.[3]
Yritys kaatui kovaan vastarintaan, ja liittoutuneiden johtajat Bernard Montgomery ja Omar Bradley näkivät mahdollisuuden saartaa suuria vihollisjoukkoja.
Motin muodostaminen muokkaa
Vastarinnasta huolimatta liittoutuneiden saartoliike eteni varmasti. Motissa oli viisi SS-panssaridivisioonaa, kuusi maavoimien panssaridivisioonaa ja kahdeksan jalkaväkidivisioonaa.[4]
Niiden ympärillä oli Kanadan 1. armeija (Crerar), brittien 2. armeija (Dempsey), Yhdysvaltain 1. (Hodges) ja 3. armeija (Patton)[1] Noin 150 000 saksalaista näytti jäävän renkaan sisälle, ja Adolf Hitlerin täytyi määrätä vetäytyminen 16. elokuuta. Saksalainen jalkaväki pakeni paniikissa kohti Argentanin ja Falaisen välissä olevaa aukkoa, joka kapeni jatkuvasti. Lisäksi tykistö ja ilmavoimat tulittivat ja pommittivat sitä. Saksalaiset kutsuivat väylää nimellä Todesgang (”kuoleman käytävä”).
17. elokuuta motin suu oli kaventunut 10 kilometriin, ja panssaridivisioonat pitivät sitä vielä auki.[5]
Supermarine Spitfire -lentäjä Johnnie Johnson kuvailee hävitystä kuljettuaan alueella ja myös kuvailee miten ruumiiden haju nousi hävittäjien ohjaamoihin saakka.[6] Paddy French -niminen lentäjä kuvaili:
»Falaisen motti oli jälkeenpäin kammottava näky. Näimme sen ilmasta, mutta alhaalla maan pinnalla se oli todellisuutta. Tuhoa oli maili toisensa jälkeen, kirjaimellisesti armeijan tuho. Kaikkialla minne näki lojui palaneita panssarivaunuja, kuorma-autoja, kuolleita sotilaita ja hevosia.[7]»
Motin sulkeutuminen muokkaa
Väylä sulkeutui lopulta kokonaan aamulla 21. elokuuta. Siitä oli ehtinyt päästä läpi lähes 100 000 saksalaista. Liittoutuneet saavuttivat kuitenkin merkittävän voiton, sillä noin 50 000 saksalaista jäi sotavangiksi. Lisäksi heitä kaatui noin 6 000–10 000, joista suuri osa Chamboisin tiellä Argentanin ja Falaisen välillä yrittäessään pakoa motista.[8] Liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower julistikin pakoreitin alueen yhdeksi sodan pahimmista verilöylyistä.
Lähteet muokkaa
- Antony Beevor: Normandia 1944. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36936-4.
- Peter McCarthy&Mike Syron: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5.
- George H. Stein: Waffen-SS. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-7807-3.
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Falaisen motti Wikimedia Commonsissa
