Fredrik Edvard Johansson
Johan Fredrik Edvard Johansson (28. huhtikuuta 1871 Helsinki – 21. toukokuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen viilari, joka toimi Suomen sisällissodan aikana Helsingin punakaartin I rykmentin päällikkönä.[1][2] Helsingin punakaartilla ei sodan alettua ollut lainkaan virallista päällikköä, joten Johansson käytännössä omaksui tämän roolin koko sodan ajaksi.[3]
Johansson oli yksi punaisten komentajista Sigurdsin taistelussa helmikuun 1918 lopulla.[4] Hän oli myös Helsingin puolustuksen todellinen johtaja kansanvaltuuskunnan paettua Viipuriin huhtikuun 1918 alussa lähestyvien saksalaisten tieltä. Johansson yritti 9.–11. huhtikuuta yhdessä miliisipäällikkö Edvard Nyqvistin ja työväentalon komissaari Robert Hurskaisen kanssa useaan otteeseen saada Helsingin joko evakuoitua tai antautumaan, mutta kansanvaltuuskunta määräsi Helsingin punakaartit puolustamaan kaupunkia.[5] Johansson jäi 12.–13. huhtikuuta tapahtuneen Helsingin valtauksen jälkeen saksalaisten vangiksi.
Johansson oli valkoisten vankina Sörnäisten vankilassa, kunnes hänet ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä Santahaminassa 21. toukokuuta 1918 yhdessä kymmenen muun punaisen kanssa.[6][1] Teloitusta johti henkilökohtaisesti Helsingin käskynhaltija, kenraalimajuri Gösta Theslöf, joka lienee myös määrännyt sen. Samassa kuljetuksessa oli mukana myös kirjailija Algot Untola, joka kuitenkin ammuttiin jo matkalla mereen hänen yritettyään paeta.[6] Johansson julistettiin kuolleeksi vuonna 1952, jolloin viralliseksi kuolinpäiväksi merkittiin 1. tammikuuta 1922.[1]
Johanssonin nimissä julkaistiin Työmies-lehdessä useita punaisten hautajaisilmoituksia.
Lähteet muokkaa
- Jarmo Nieminen (toim.): Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa – sotasurmat 1917–1918. Gummerus, Helsinki 2015. ISBN 978-951-24-0086-7
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Juhani Piilonen: ”Helsingin kaupungissa, Suomenlinnassa ja Santahaminssa 7.5.–19.6.1918 ilman oikeuskäsittelyä teloitetut punaiset”, s. 459 teoksessa Nieminen 2015.
- ↑ Tukkinen, Tauno: Helsingin punaisten taistelutappiot 1918, s. 14. Helsinki: Tauno Tukkinen, 2007.
- ↑ Tuomas Hoppu: ”Helsingin punakaarti – johto ja organisaatio”, s. 183–184 teoksessa Nieminen 2015.
- ↑ Tuomas Hoppu: ”Helsingin punakaartit rintamilla”, s. 197 teoksessa Nieminen 2015.
- ↑ Kari Kuusela: ”Itämeren divisioona hyökkää Helsinkiin”, s. 120–122 teoksessa Nieminen 2015.
- ↑ a b Juhani Piilonen: ”Oikeudenkäytö Helsingin vankileirissä”, s. 337, 346 teoksessa Nimeinen 2015.