Félix Potvin

kanadalainen jääkiekkoilija

Félix Potvin (s. 23. kesäkuuta 1971 Anjou, Québec, Kanadalähde?) on uransa päättänytlähde? kanadanranskalainen[1] jääkiekkomaalivahti. Toronto Maple Leafs varasi hänet toisella kierroksella 31. varauksena vuoden 1990 varaustilaisuudessa. Hän sai lempinimekseen The Cat nopeiden refleksiensä ansiosta. Potvin oli voittamassa nuorten maailmanmestaruutta 1991.

Félix Potvin
Henkilötiedot
Syntynyt23. kesäkuuta 1971 (ikä 53)
Anjou, Québec
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi The Cat
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 185 cm
Paino 87 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1991–2004
Seurat Toronto Maple Leafs
New York Islanders
Vancouver Canucks
Los Angeles Kings
Boston Bruins
NHL-varaus 31. varaus, 1990
Toronto Maple Leafs

Kauden 2003–2004 päättyessä Potvin oli pelannut NHL:ssä 635 runkosarjaottelua ja 72 pudotuspeliä.

Potvin pelasi Quebecin junioriliigassa QMJHL:ssä vuosien 1988–1991 Chicoutimi Sagueneens -joukkueessa. Hänelle kertyi yhteensä 181 runkosarjaottelua. Kaudella 1990–1991 Potvin palkittiin Jacques Plante -palkinnolla liigan parhaana maalivahtina ja Guy Lafleur -palkinnolla pudotuspelien parhaana pelaajana.

Toronto Maple Leafs varasi Potvinin NHL:ään kaudella 1991–1992, mutta hän joutui pelaamaan aluksi joukkueen farmiseurassa St. John's Maple Leafsissä. Potvin pelasi menestyksekkäästi 35 ottelua, joissa hänen päästämiensä maalien keskiarvo oli 2,93. Potvin palkittiin siitä vuoden tulokkaaksi ja AHL:n parhaaksi maalivahdiksi.

Potvin pelasi vielä muutaman ottelun kaudella 1992–1993 ennen kuin siirtyi Toronto Maple Leafsiin.

Toronton varattua Potvinin hän vietti yhden kauden farmissa mutta pelasi kuitenkin samalla kaudella neljä ottelua NHL:ssä. Kaudella 1992–1993 Potvin pelasi jo vakituisesti NHL:ssä, ja nopean kehityksen ansiosta hänestä tuli joukkueensa ykkösmaalivahti. Joukkueen toinen maalivahti Grant Fuhr myytiinkin Buffalo Sabresiin. Samalla kaudella Potvin oli nostamassa Torontoa pudotuspeleissä itäisen konferenssin finaaliin, mutta joukue hävisi ottelun Los Angeles Kingsille. Loistavien esityksiensä myötä hän oli ehdokkaana Calder Trophy voittajaksi.

Kaudella 1993–1994 Potvinin kehitys jatkui, kun hän voitti 34 ottelua pelaamastaan 66 ottelusta. Samalla Potvin äänestettiin ensimmäiseen NHL:n tähdistöotteluunsa ja hän johdatti toistamiseen joukkueensa pudotuspeleissä itäisen konferenssin finaaliin, mutta hävisi tällä kertaa Vancouver Canucksille. Pudostupelien aikana hänestä tuli Toronto Maple Leafsin ensimmäinen maalivahti, joka torjui rangaistuslaukauksen pudotuspeleissä.

Kaudella 1995–1996 Potvin valittiin toisen kerran NHL:n tähdistöotteluun, mutta pudotupeleissä ei enää tullut samanlaista menestystä ja Toronto putosi jo ensimmäisellä kierroksella. Hän kuitenkin pelasi urallaan eniten otteluita yhdellä kaudella yhteensä 74. Samalla Potvin teki uuden ennätyksen kun häntä kohti lauottiin yhteensä 2 438 kertaa. Ennätyksen rikkoi Roberto Luongo kaudella 2003–2004.

Kausi 1998–1999 oli Potvinille vaikea, kun joukkue teki sopimuksen silloin vapaana olleen Curtis Josephin kanssa. Samalla hän kärsi polvivammasta ja pelasi vain viisi ottelua. Potvin kaupattiin yhdessä Fjodor Fjodorovin kanssa New York Islandersiin, mutta hän ei kyennyt pelaamaan entisellä tasollaan uudessa seurassa, jossa hänen torjuntaprosenttinsa jäi alle 90 prosentin.

Heikkojen esitysten myötä hänet vaihdettiin toisen ja kolmannen kierroksen varauksien kanssa Vancouver Canucksin Kevin Weekesiin, Dave Scatchardiin ja Bill Muckaltiin. Potvin esitti heti pirteitä otteita hänen päästettyjen maalien keskiarvon ollessa 2,59. Seuraava kausi ei kuitenkaan mennyt yhtä hyvin ja hän siirtyi kesken kauden Los Angeles Kingsiin. Potvin vakuutti kaikki heti ensimmäisellä kaudellaan Kingissä hänen torjuntaprosenttinsa ollessa 91,9 ja päästettyjen maalien keskiarvo uransa paras 1,96. Seuraavalla kaudella hän pelasi yhteensä 71 runkosarjaottelussa 4 071 minuuttia joka on Potvinin uransa suurin minuuttimäärä runkosarjassa. Hän ehti vielä pelata muutaman pudotuspeli ottelun vuosien 2000–2002 välisenä aikana.

Syyskuussa 2003 Potvin teki yhden vuoden sopimuksen Boston Bruinsin kanssa ollessaan Andrew Raycroftin varamaalivahti ja pelasi 28 ottelua runkosarjassa. Raycroft rikkoi kaudella 2006–2007 eniten peräkkäisten ottelujen määrän Toronton joukkueessa. Kausi jäi myös Potvinin viimeiseksi kaudeksi. Kauden 2005–2006 alussa Atlanta Thrashers oli kiinnostunut palkkaamaan Potvinin joukkueeseensa Kari Lehtosen ja Mike Dunhamin ollessa loukkaantuneena. Potvin kuitenkin kieltäytyi sopimuksesta, ja Thrashers palkkasi Steve Shieldsin.

Ottelutyyli

muokkaa

Potvin käytti maalivahtina perhostyyliä, jonka myötä hän torjui erinomaisesti alhaalle kohdistuneita laukauksia. Potvinin muita vahvuuksia olivat ensimmäisten laukauksien torjuminen, joista harvemmin syntyi vaarallisia irtokiekkoja. Hän osasi myös ennakoida tilanteita ja omasi erinomaiset refleksit. Välillä Potvin kuitenkin luotti liikaa reflekseihinsä. Hän meni myös jäihin liian nopeasti ja pysyi liian syvällä maalissa, joka jätti paljon tilaa yläkulmiin. Potvinin sivuttaisliike oli heikkoa, eikä hänen kulmapelaaminen ollut myöskään vahvin alue, jotka hän usein korvasi refleksitorjunnoillaan.[2]

Tilastot

muokkaa

Runkosarjan tilastot.

Kausi Joukkue O Min V H T PM NP PM/O TP%
1991–1992 Toronto Maple Leafs 4 210 0 2 1 8 0 2,29 93.3
1992–1993 Toronto Maple Leafs 48 2 781 25 15 7 116 2 2,50 91.0
1993–1994 Toronto Maple Leafs 66 3 883 34 22 9 187 3 2,89 90.7
1994–1995 Toronto Maple Leafs 36 2 144 15 13 7 104 0 2,91 90.7
1995–1996 Toronto Maple Leafs 69 4 008 30 26 11 192 2 2,87 91.0
1996–1997 Toronto Maple Leafs 74 4 271 27 36 7 224 0 3,15 90.8
1997–1998 Toronto Maple Leafs 67 3 865 26 33 7 176 5 2,73 90.6
1998–1999 Toronto Maple Leafs 5 299 3 2 0 19 0 3,81 86.6
New York Islanders 11 606 2 7 1 37 0 3,66 89.3
1999–2000 New York Islanders 22 1 273 5 14 3 68 1 3,21 89.2
Vancouver Canucks 34 1 966 12 13 7 85 0 2,59 90.6
2000–2001 Vancouver Canucks 35 2 006 14 17 3 103 1 3,08 88.7
Los Angeles Kings 23 1 410 13 5 5 46 5 1,96 91.9
2001–2002 Los Angeles Kings 71 4 071 31 27 8 157 6 2,31 90.7
2002–2003 Los Angeles Kings 42 2 367 17 20 3 105 3 2,66 89.4
2003–2004 Boston Bruins 28 1 605 12 8 6 67 4 2,50 90.3
NHL yhteensä 635 36 765 266 260 85 1 694 32 2,76 90.5

Saavutuksia ja palkintoja

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Potvin pudotuspelien yllättäjä mtvuutiset.fi. 8.5.2001. Viitattu 3.9.2020.
  2. Felix Potvin hockeygoalies.org Viitattu 6.2.2022 (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa