Avaa päävalikko
Eyolf Mattsson.

Eyolf Georg Mattsson (myös Mattsson-Ignaeus ja Igneus-Mattsson; 22. maaliskuuta 1897 Sauvo, Suomen suuriruhtinaskunta25. toukokuuta 1965 Krasnokamsk, Neuvostoliitto) oli suomenruotsalainen tekniikan opiskelija, joka Suomen sisällissodan jälkeen pakeni Venäjälle ja kohosi neuvostoarmeijassa kenraalimajuriksi.

Eyolf Mattsson syntyi varakkaaseen ahvenanmaalaisperheeseen. Hän saapui Helsinkiin vuonna 1915 aloittaakseen opinnot Teknillisessä korkeakoulussa. Suomen sisällissodan alkaessa Mattsson ryhtyi Suomen kansanvaltuuskunnan palvelukseen ja joutui keväällä 1918 pakenemaan Viipurin kautta Venäjälle. Mattsson kävi Pietarin kansainvälisen sotakoulun ja taisteli vuonna 1919 Itä-Karjalassa pataljoonankomentajana valkoisia vastaan. Käytyään puna-armeijan sota-akatemian Mattsson johti vuosina 1925–1928 Petroskoissa Karjalan jääkäripataljoonaa ja vuosina 1931–1935 Karjalan jääkäriprikaatia. Hänet ylennettiin prikaatinkomentajaksi vuonna 1935. Seuraavana vuonna Mattsonista tuli Frunzen sotilasakatemian yleisen taktiikan laitoksen johtaja.

Josif Stalinin puhdistusten aikana Mattsson vangittiin vuonna 1936 ja tuomittiin kuolemaan. Tuomio muutettiin kuitenkin 10 vuodeksi vankeutta, jonka jatkoksi tuli 5 vuoden sisäinen karkotus. Mattson selvisi työleireiltä hengissä, vaikka sairastuikin vankeusaikanaan tuberkuloosiin.

Vuonna 1957 Mattssonin maine palautettiin ja hän sai takaisin NKP:n jäsenkirjan ja everstin arvon. Vapauduttuaan Mattsson perheineen asettui Krasnokamskiin Uralille ja työskenteli siellä insinöörinä. Mattsson oli 1960-luvun alussa laajassa kirjeenvaihdossa Suomessa asuvien sukulaistensa kanssa ja olisi halunnut vierailla Suomessa, mutta molemminpuoliset viisumivaikeudet estivät matkan.

Mattson oli Erkki Kivalon isän serkku.[1]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kivalo, Erkki & Mittler, Raoul: Ahvenanmaalaisen Eyolf Mattson-Ignaeuksen elämänura teekkarista puna-armeijan prikaatikenraaliksi. Omakustanne, 2000. ISBN 952-9848-11-0.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa