Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1810–1895 elänyttä kreivitär Mannerheimia. Louhisaaren kartanon viimeinen Mannerheim-sukuinen omistaja Eva Carolina Vilhelmina Mannerheim (1836-1905) oli eri henkilö.

Eva Vilhelmina Mannerheim (o.s. von Schantz, 2. syyskuuta 181019. toukokuuta 1895 Askainen)[1] oli kreivi Carl Gustaf Mannerheimin puoliso ja marsalkka Mannerheimin isoäiti.

PerhetaustaMuokkaa

Eva von Schantzin isä oli everstiluutnantti Carl Constantin von Schantz (3. helmikuuta 1773 Mouhijärvi – 3. heinäkuuta 1851 Turku) ja äiti Carolina Lovisa Weissman (3. toukokuuta 1775 Loimaa – 25. maaliskuuta 1838 Turku).[2] Eva Vilhelmina von Schantz ja Carl Gustaf Mannerheim avioituivat vuonna 1832 Turussa[1].

Louhisaaren isoäitiMuokkaa

 
Louhisaaren Isoäidin makuukamari. Huone oli Eva Mannerheimin käytössä hänen viimeiset vuosikymmenensä. Huoneen kalustus on biedermeier-tyyliä ja peräisin Louhisaaresta.

Mannerheimin perhe asui Louhisaaren kartanossa ja ajoittain Vaasassa, kun Carl Gustaf Mannerheim toimi Vaasan läänin maaherrana ja myös Viipurissa Carl Gustaf Mannerheimin toimiessa Viipurin hovioikeuden presidenttinä. Louhisaaren kartanon toisessa kerroksessa on huone, joka tunnetaan ”isoäidin makuukamarina”. Sinivihertävässä huoneessa on biedermeierajan verhomaalaukset ja Eva Mannerheim asui viimeiset vuotensa siellä.

Eva Mannerheim Sparren lapsuudenmuistelmissa kerrotaan paljon isoäidistä, joka huoneestaan käsin valvoi napakasti kartanon töitä, huolehti lasten käytöstavoista ja opetti tytöille englantia.[3] Mannerheim-Sparre kuvailee kuinka Louhisaaressa isoäiti toimi ruokaperinteen välittäjänä: ”Hallista tultiin suoraan ruokasaliin, ja sen vieressä oli isoäidin makuuhuone, jonka sisäpuolella oli tarkan valvonnan alainen säilytyskomero. Isoäidistä kävivät ulos kaikki taloudenpitoon koskevat määräykset. Hän se ylläpiti, yksinkertaisesta maalaisympäristöstä ja seuraelämän puutteesta huolimatta, perinteellisiä tapoja ja opetti meille ulkonaisen hienostuksen viehätystä.” Mannerheim-Sparre on korostanut isoäitinsä roolia myös tunnelmanluojana. Isoäiti ”taikoi esiin mitä ihmeellisimpiä aterioita”, kuten hän myöhemmin muisteli ja ”hankki herkullisia raaka-aineita eri maista. Hän tiesi, että pojat olivat nälkäisiä saapuessaan kadettikoulusta ja kouluista. Hän tiesi, että tytöt tarvitsivat hyvää ruokaa. Isoäiti ei koskaan väsynyt tuomaan iloa ja onnellisuutta pöydän ympärille.”[4]

Louhisaaren linnan talousresepteissä, jotka on koottu vuonna 2008, on Mannerheimin suvun ohjeita monenlaisiin vaivoihin ja osaa niistä on arveltu Eva Mannerheimin kirjoittamiksi. Hän on kirjoittanut muistiin parannuskeinoja sellaisiin vaivoihin kuin peräpukamat, keuhkotauti, hermoheikkous ja raskasmielisyys, lisäksi lähes kaikki eläinten vaivoihin kirjoitetut ohjeet ovat hänen käsialallaan muistiin merkittyjä. Tästä voi päätellä että myös talouden hevosten ja lehmien hyvinvointi on ollut hänelle tärkeää.[5]

Eva ja Carl Gustaf Mannerheimin lapsetMuokkaa

  • Sofia Augusta, syntyi 10. elokuuta 1833 Vaasassa, kuoli 25. toukokuuta 1867. Avioitui vuonna 1866 italialaisen diplomaatin Francois Cottan kanssa
  • Carl Robert, syntyi 1835, kuoli 1914. Suomen marsalkka Mannerheimin isä. Avioitui vuonna 1862 Helene von Julinin kanssa. Peri kreivin arvon.
  • Eva Carolina Vilhelmina, syntyi 17. joulukuuta 1836 Viipurissa, kuoli 30. syyskuuta 1905. Jäi naimattomaksi ja oli isonveljensä vararikon jälkeen viimeinen Mannerheim-sukuinen Louhisaaren kartanon omistaja.[6]
  • Anna Maria, syntyi 18. kesäkuuta 1840 Viipurissa, kuoli vuonna 1924 Nyköpingissä, avioitui löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin kanssa
  • Lars August, syntyi 16. heinäkuuta 1843, kuoli vuonna 1846 Viipurissa
  • Gustaf Johan, syntyi 27. lokakuuta 1846 Viipurissa, kuoli 28. joulukuuta 1865 Turussa.[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Von Schantz nr 1255, tab 64 Adelsvapen.com. 22.12.2014. Viitattu 14.3.2016. (ruotsiksi)
  2. von Schantz, Johan Eberhard Kansallisbiografia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 14.3.2016.
  3. Pylkkänen, Riitta & Härö, Elias: Louhisaaren opaskirja, s. 41–42. Museovirasto, 1998.
  4. Baer, Natalia (valokuvat) & Haavikko, Anna-Liisa (toim.) & Vihmanen, Liisa (toim.): Mummokirja. Artikkeli: ”Ihmisiä, vuosia, elämää – piirteitä eurooppalaisen vanhuuden historiasta”, kirjoittanut Kolbe, Laura. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-113-9. Artikkelin verkkoversio (viitattu 14.3.2016).
  5. Kuurne, Jouni: Louhisaaren linnan talousreseptit, s. 118–124, 155–156. SKS, 2008.
  6. Meri Veijo: Suomen marsalkka C.G.Mannerheim, s. 112. WSOY, 1994.
  7. Mannerheim nr 277, tab 8 Adelsvapen.com. 22.12.2014. Viitattu 14.3.2016. (ruotsiksi)