Eurooppalainen pidätysmääräys
Eurooppalainen pidätysmääräys on Euroopan unionin jäsenmaiden välinen, perinteisiä muotoja kevyempi tapa luovuttaa rikoksesta epäilty tai rikoksesta tuomittu henkilö jäsenmaasta toiseen.
Euroopan unionin oikeus- ja sisäasiain neuvosto hyväksyi vuonna 2002 puitepäätöksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä. Puitepäätös velvoittaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan lainsäädäntönsä vähintään puitepäätöksessä sovitulle tasolle. Nyttemmin kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet voimaan puitepäätöksen edellyttämät lainsäädäntötoimet. Suomessa laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (1286/2003) tuli voimaan 1. tammikuuta 2004.
Suomessa eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvasta luovuttamisesta päättää käräjäoikeus, kun muissa luovutustapauksissa päätökset tekee oikeusministeriö. Käräjäoikeuden päätöksestä valitetaan poikkeuksellisesti suoraan korkeimpaan oikeuteen.
Puitepäätös korvaa aiemmat luovutusjärjestelyt Euroopan unionin piirissä ja jäsenvaltioiden välillä tapahtuva luovuttaminen määräytyy yhdenmukaisten kansallisten säännösten mukaisesti.
Pohjoismaat (Suomi, Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti) allekirjoittivat 15. joulukuuta 2005 sopimuksen rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta pohjoismaiden välillä (pohjoismainen pidätysmääräys). Sopimus on yhdenmukainen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen kanssa. Sopimukseen perustuva lainsäädäntö tuli voimaan 1. tammikuuta 2008.