Eupolis (m.kreik. Εὔπολις, n. 446/445411 eaa.) oli antiikin kreikkalainen komediakirjaiija, joka edusti niin kutsuttua vanhaa komediaa. Hän oli kotoisin Ateenasta ja vaikutti peloponnesolaissodan aikaan.[1][2]

Eupolis
Εὔπολις
Eupoliin rintakuva.
Eupoliin rintakuva.
Henkilötiedot
Syntynytn. 446/445 eaa.
Ateena
Kuollutn. 411 eaa.
Ammatti näytelmäkirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka (klassinen)
Aikakausi klassinen kausi
Tyylilajit komedia
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

ElämäMuokkaa

Eupolis oli Sosipoliin poika ja yksi merkittävimmistä vanhan komedian edustajista. Hänen sanotaan esittäneen ensimmäisen näytelmänsä 87. olympiadissa eli vuonna 429/428 eaa., kaksi vuotta ennen Aristofanesta, joka oli suunnilleen saman ikäinen. Tuolloin Eupolis oli vain 17-vuotias. Tämä ajoittaa hänen syntymänsä vuoteen 446/445 eaa.[1][3]

Eupoliin kuoleman ajoittaminen on syntymää hankalampaa. Siitä kerrotaan, että Alkibiades olisi heitättänyt hänet mereen Sisilian sotaretken (415–413 eaa.) aikana, koska hän oli pilkannut tätä näytelmässään Värjärit (Baptai). Tarina ei kuitenkaan selvästikään pidä paikkaansa, ja saattaa olla Alkibiadeen vastustajien keksimä. Thukydides tai kukaan muukaan historioitsija ei mainitse tällaista, kun taas Cicero sanoo Eratostheneen maininneen, että Eupolis tuotti näytelmiä vielä sotaretken jälkeenkin.[1][4] Lisäksi tunnetaan katkelma, jossa Eupolis kutsuu Aristarkhosta strategokseksi, ja tämä toimi kyseisessä virassa vuonna 412/411 eaa.[1]

Sudan mukaan Eupolis olisikin kuollut myöhemmin Hellespontoksella, mikä viitannee Kynosseman taisteluun vuonna 411 eaa. tai Aigospotamoin taisteluun vuonna 405 eaa. Mahdollisesti kyseessä oli ensin mainittu taistelu, sillä hänen ei tiedetä esittäneen näytelmiä enää vuoden 412 eaa. jälkeen.[1] Eupoliin kuolemasta on kuitenkin myös kokonaan muunlaisia versioita. Claudius Aelianuksen[5] ja Johannes Tzetzeen[6] mukaan hän olisi kuollut Aiginalla ja tullut myös haudatuksi sinne. Pausanias puolestaan sanoo nähneensä hänen hautansa Sikyonissa.[7] Aelianus kertoo tarinan Eupoliin uskollisesta koirasta nimeltä Augeas sekä orjasta nimeltä Efialtes.[5] Muutoin Eupoliin elämästä ei tiedetä käytännössä mitään.[1]

Eupolis esitti Aristofaneen ja eräiden muiden komediakirjailijoiden tavoin osan näytelmistään toisen henkilön, Apollodoroksen, nimellä.[1][8]

NäytelmätMuokkaa

Eupoliin nimiin on laitettu eri lähteissä 14 tai 17 näytelmää. Säilyneitä näytelmien nimiä on enemmän, mutta osa niistä on hyvin kyseenalaisia. Eupolis voitti ensimmäisen palkinnon seitsemän kertaa. Eupoliin komediat vaikuttavat olleen kekseliäitä ja aiheet monipuolisia ja omaperäisiä. Hän toi näytelmien ydinosaan poliittista kritiikkiä, minkä muut komediakirjailijat usein esittivät parabasis-osioissa. Kirjallisessa tyylissään hänen sanotaan ohittaneen jopa Aristofaneen, kun taas pilailussa ja henkilöönkin käyvässä pilkanteossa hän jäljitteli Kratinosta.[1]

Tunnetuimmat Eupoliin näytelmistä ovat Imartelijat (Kolakes), jossa hän pilkkasi Kalliasta, joka tuhlasi sofisteihin; Marikas, joka oli kirjoitettu Hyperbolosta, Kleonin seuraajaa vastaan; sekä Värjärit (Baptai), jonka kohteena oli Alkibiades. Viimeksimainitun näytelmän nimi, joka voisi suomentua myös ”Kastajat”, viittaa Kotys-jumalattaren pappeihin ja johonkin kulttitoimitukseen. Muita Eupoliin kohteita olivat muun muassa Sokrates, jota kohtaan Eupolis hyökkäsi kitkerämmin kuin Aristofanes Pilvissä, sekä Autolykos ja Melanthios ja jopa jotkut jo kuolleet, kuten Kimon.[1][9] Autolykos ei ollut edes tehnyt mitään pahaa, vaan hänet tunnettiin lähinnä kauneudestaan ja voitostaan pankrationissa.[1] Näytelmät Demokset (Demoi) ja Kaupungit (Poleis) olivat poliittisia ja käsittelivät kaupungin epätoivoista tilaa peloponnesolaissotien aikana.

Eupoliin ja Aristofaneen välit olivat läheiset paitsi kilpakumppaneina myös toistensa jäljittelijöinä. Lopulta Kratinos syytti Aristofanesta Eupoliin plagiarisoinnista, ja myös Eupolis yhtyi syytöksiin erityisesti koskien Aristofaneen Ritareita. Erityisesti Ritareiden viimeisen parabasiksen katsotaan olevan peräisin Eupoliilta. Aristofanes vastasi Pilvissä syyttäen Eupolista Ritareiden plagiarisoinnista näytelmässä Marikas.[1][10] He tekivät toisiaan kohtana myös muita hyökkäyksiä.[1][11]

Eupoliin komediat eivät ole säilyneet nykyaikaan katkelmia lukuun ottamatta. Näytelmistä tunnetaan nimiltä seuraavat:[1]

  • Asepalveluksesta vapautetut (Ἀστράτευτοι, Astrateutoi) eli Hermafrodiitit (Ἀνδρογύναι, Androgynai) (423/422 eaa.)
  • Autolykos (Αὐτόλυκος) (420 eaa.)
  • Demokset (Δήμοι, Dēmoi)
  • Dias (Δίας) (kyseenalainen)[12]
  • Diaiton (Διαιτῶν, Diaitōn) (kyseenalainen)[12]
  • Helootit (Εἵλωτες, Heilōtes)
  • Imartelijat (Κόλακες, Kolakes) (421 eaa.)
  • Kaupungit (Πόλεις, Poleis)
  • Kultainen sukukunta (Χρυσοῦν γένος, Khrysūn genos)
  • Lakonialaiset (Λάκωνες, Lakōnes) (?)[13]
  • Marikas (Μαρικᾶς, Marikās) (421 eaa.)
  • Oikeudenhalventajat (Ὑβριστοδίκαι, Hybristodikai)
  • Prospaltalaiset (Προσπάλτιοι, Prospaltioi)
  • Taksiarkit (Ταξίαρχοι, Taksiarkhoi)
  • Uudenkuunjuhlat (Νουμηνίαι, Nūmēniai) (425 eaa.)
  • Varkaat (Κλοπαί, Klopai) (?)
  • Vuohet (Αἶγες, Aiges)
  • Värjärit(?) (Βάπται, Baptai) (416 eaa.)
  • Ystävät (Φίλοι, Filoi) (?)

Hefaistion mainitsee erityisen khoriambisen runomitan, jota kutsuttiin Eupoliin mitaksi, ja jota käyttivät myös jotkut keski- ja uuden komedian runoilijat.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j k l m n Smith, William: ”Eupolis”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  2. Kirjakaupan ja kustannustoiminnan historia. Edellinen osa, Aika noin vuoteen 1789 / kirjoittanut Yrjö A. Jäntti., s. 35. WSOY, 1950. Kansalliskirjasto (viitattu 08.07.2019).
  3. Kyrillos: Julianusta vastaan I, s. 13b; Synkellos: Khronikka 257c.
  4. Cicero: Ad Atticum 6.1.
  5. a b Claudius Aelianus: De natura animalium 10.41.
  6. Johannes Tzetzes: Khiliades 4.245.
  7. Pausanias: Kreikan kuvaus 2.7.4.
  8. Athenaios: Deipnosofistai 5.216d.
  9. Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Kimon” 15.
  10. Aristofanes: Pilvet 544.
  11. Aristofanes: Rauha 762.
  12. a b Rose, H. J.: A Handbook of Greek Literature (Routledge Revivals): From Homer to the Age of Lucian, s. 238. Routledge Revivals. Routledge, 2014. ISBN 9781317828730. Teoksen verkkoversio.
  13. Thomsen, Ole et al. (toim.): Classica et Mediaevalia, s. 103. Vol. 45. Classica et Mediaevalia - Revue Danoise de Philologie et D'Histoire. Museum Tusculanum Press, 1994. ISBN 9788772893273. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Storey, Ian Christopher: Eupolis, Poet of Old Comedy. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199259922.