Avaa päävalikko

Eugenie Lisitzin (1905 Dresden[1]28. lokakuuta 1989[2]) oli suomalainen talassologi.[1]

Lisitzin syntyi Dresdenissä, koska hänen isänsä oli siellä silloin opiskelemassa vuoriakatemiassa. Alkujaan puolalaisperäinen suku vaikutti muuten Suomessa Käkisalmen tienoilla. Hän valmistui ylioppilaaksi 1926 Viipurin ruotsinkielisen tyttökoulun jatkoluokilta ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1929 ja lisensiaatiksi 1938. Väiteltyään 1938 hän oli ensimmäinen Suomessa fysiikassa tohtoriksi väitellyt nainen. Fysiikka oli hänen pääaineensa, mutta hän suoritti laudatur-arvosanoja muistakin aineista. Hän työskenteli Merentutkimuslaitoksella 40 vuotta, ensin vt. assistenttina 1933-45, sitten assistenttina 1945-55 ja lopuksi talassologina eli merentutkijana ja vedenkorkeusosaston osastopäällikkönä vuodesta 1955, kunnes hän siirtyi 1972 eläkkeelle.[1]

Lisitzin tutki vedenkorkeuden vaihteluun liittyviä kysymyksiä ja toimitti oppikirjana käytetyn teoksen Sea Level Changes (1974). Se oli ensimmäisen valtamerien keskiveden korkeutta käsittelevä yleisteos. Hän laski myös uudestaan ja aiemmin laskettua maankohoamisen nopeutta Suomen rannikoilla.[1]

Lisitzin hyväksyttiin jäseneksi Suomen Tiedeseuran matemaattis-fysikaaliseen osastoon ja oli siinäkin ensimmäinen nainen.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Tiedenaisia. viitattu 11.1.2017
  2. Kuolleita suomalaisia. Mitä Missä Milloin 1991 s. 113. Otava 1990 ISBN 978-951-1-11421-2
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.