Etelänaratti

Etelänaratti (Enicognathus ferrugineus) on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö käsittää Chilen ja Argentiinan eteläisimmät osat Tulimaahan saakka, ja se on kaikkein eteläisin papukaijalaji. Lajista tunnetaan kaksi alalajia, joista nimialalaji ferrugineus on eteläisempi ja minor pohjoisempi. Sen holotyypin kuvaili Philipp Ludwig Statius Müller Magalhãesinsalmelta 1776.

Etelänaratti
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo:	Papukaijat Psittacidae
Suku:	Etelänaratit Enicognathus
Laji:	ferrugineus
Kaksiosainen nimi
Enicognathus ferrugineus (P.L.S. Müller), 1776
Katso myös
Etelänaratti Wikispeciesissä   Etelänaratti Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Koko ja ulkonäkö

Etelänaratteja

Etelänaratti on pitkäpyrstöinen lintu, jonka pituus nokasta pyrstön kärkeen on noin 33 senttimetriä ja se painaa noin 160 grammaa. Väritykseltään etelänaratti on papukaijalinnuista vaatimattomampia. Sen kokonaisväritys on melko lähellä oliivinvihreää, siivet ovat hieman runkoa tummemmat. Siipien sisäpinnat ovat harmahtavat. Otsalla ja alavatsalla on punaisenruskeaa kuviointia, samoin pyrstö on punaisenruskea. Nokka on musta ja jalat harmaat.

Lemmikkinä

Etelänaratin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee lajitoverin seuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.

Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.