Esran kirjat
Esran kirjoiksi (engl. Esdras, lat. Esdras, kreik. Ἔσδρας) sanotaan useita kirjoja, joita ainakin osa kristillisistä kirkkokunnista pitää Raamatun kaanoniin kuuluvina. Kirjat ovat saaneet nimensä Esran mukaan.
Kirjoista käytetään vanhastaan järjestysnumeroita, jotka kuitenkin poikkeavat toisistaan eri kirkkokunnissa ja eri raamatunkäännöksissä. Myös Nehemian kirja esiintyy joissakin Raamatun versioissa Esran nimellä tai osana Esran kirjaa.
Raamatuntutkijat ovat viime aikoihin saakka tavallisimmin käyttäneet Esran kirjoista Vulgatan mukaisia järjestysnumeroita. Koska niiden poikkeava numerointi eräissä Raamatun versioissa saattaa kuitenkin aiheuttaa sekaannusta, on viime aikoina alettu käyttää ja suositeltu käytettäväksi nimityksiä Heprealainen Esran kirja, Kreikkalainen Esran kirja ja Latinankielinen Esran kirja. Nämä nimitykset perustuvat siihen, että heprealaisessa masoreettisessa tekstissä on vain yksi Esran kirja, joka käsittää nykyisen Raamatun Esran ja Nehemian kirjat. Vanhassa kreikkalaisessa käännöksessä, Septuagintassa on sen lisäksi toinenkin Esran kirja, jota ei tunneta heprealaisena alkutekstinä ja jota sen vuoksi on ryhdytty nimittämään kreikkalaiseksi Esran kirjaksi. Sisällöltään se on osittain sama kuin heprealainenkin.[1]
Sen sijaan niin sanotusta latinalaisesta Esran kirjasta ei ole säilynyt heprean- eikä kreikankielisiäkään käsikirjoituksia, ainoastaan latinalainen käännös, jonka pohjalta kaikki muunkieliset käännökset on tehty.[1] Sen alkuperäiseen, juutalaisten laatimaan versioon ovat todennäköisesti kuuluneet vain luvut 3–14, jotka tunnetaan myös nimellä Esran ilmestys. Myöhemmin kristityt tekivät siihen lisäyksiä sekä alkuun että loppuun; alkuun lisätyt luvut 1–2 tunnetaan myös nimellä Viides Esran kirja ja loppuluvut 15–16 nimellä Kuudes Esran kirja.[2]
Esran mukaan on nimetty myös niin sanottu Kreikkalainen Esran ilmestys, joka on vuosien 150 ja 850 välillä syntynyt kristillinen, lähinnä uskonnollisena kaunokirjallisuutena pidetty apokryfinen kirja. Se ei ole sama kuin edellä mainittu Esran ilmestys, josta se kuitenkin on kirjallisesti riippuvainen.[3][4]
Kirjojen nimet ja järjestysnumerot muokkaa
Seuraava taulukko osoittaa, mikä nimi ja järjestysnumero milläkin kirjoista on missäkin Raamatun versiossa tai erikielisten tutkijoiden käytössä.
| # | Nykyisten tutkijoiden ehdottama nimi | Masoreettinen (heprealainen) |
Septuaginta (kreikkalainen) |
Vulgata (latinalainen) |
englantilainen[5] | muinaiskirkkoslaavilainen | suomalainen luterilainen ym. |
suomalainen ortodoksinen |
muita nimityksiä |
| 1 | Heprealainen Esran kirja | Ezra | ΕΣΔΡΑΣ Α'
ΝΕΕΜΙΑΣ |
1. Esdras | Ezra | Пєрваѧ єꙁдрꙑ (Pervaja Jesdry) | Esran kirja | Esra-Nehemia | |
| 2 | 2. Esdras (Nehemia) |
Nehemiah | Нєєміи (Nehemii) | Nehemian kirja | |||||
| 3 | Kreikkalainen Esran kirja | puuttuu | ΕΣΔΡΑΣ Β' | 3. Esdras | 1. Esdras | Втораѧ єꙁдрꙑ (Vtoraja Jesdry | (Kolmas Esran kirja) ei suom. Raamatussa |
Ensimmäinen Esran kirja[1] | |
| 4 | Latinalainen Esran kirja | puuttuu | 4. Esdras | 2. Esdras | Третьѧ єꙁдрꙑ (Tretaja Jesdry) | (Neljäs Esran kirja) ei suom. Raamatussa |
puuttuu | 4. Esdras, Esran ilmestys (luvut 3–14) | |
| 5 | puuttuu | 5. Esdras (luvut 1–2) | |||||||
| 6 | 6. Esdras (luvut 15–16) | ||||||||
Kanonisuus muokkaa
Kaikki juutalaiset ja kristityt pitävät heprealaista Esran kirjaa ja Nehemian kirjaa Raamatun kaanoniin kuuluvina.[1] Juutalaiset, katoliset ja protestantit eivät pidä kreikkalaista ja latinalaista Esran kirjaa kanonisena, mutta esimerkiksi Vulgatassa ne on julkaistu loppusivuilla erillisenä liitteenä nimillä 3. ja 4. Esran kirja (3. ja 4 Esdras).[6] Ortodoksinen kirkko pitää myös kreikkalaista Esran kirjaa kanonisena, mutta latinalaisella 4. Esran kirjalla on vaihteleva asema. Se ei sisälly kreikankielisiin Raamattuihin, mutta kylläkin muinaiskirkkoslaavilaiseen kirkkoraamattuun ja Venäjän ortodoksisen kirkon Raamattuun. Myös Etiopian ortodoksinen kirkko pitää sitä kanonisena.[7]
Esran kirjat suomalaisessa Raamatussa muokkaa
Suomalaisessa Raamatussa esiintyy heprealainen Esran kirja jaettuna Esran ja Nehemian kirjoiksi. Kreikkalaista ja latinalaista Esran kirjaa ei ole julkaistu edes niissä painoksissa, esimerkiksi Perheraamatussa, joissa apokryfikirjatkin ovat mukana. Kreikkalainen (eli ensimmäinen Esran kirja) on julkaistu erillisenä teoksena.
Vuonna 2007 Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi apokryfikirjojen uuden suomennoksen. Käännöksen laatinut komitea oli suomentanut myös kreikkalaisen Esran kirjan, mutta sen osalta kirkolliskokous päätti, ettei sitä tule julkaista Raamatun uusiin painoksiin sisältyvässä apokryfikirjojen osastossa. Sen sijaan se voidaan julkaista erillisenä julkaisuna. Käännöksen tekijänoikeus kuuluu Kirkon keskusrahastolle.[8]
Neljättä eli Latinalaista Esran kirjaa ei ole suomennettu.[7]
Lähteet muokkaa
- Urhea Judit, Viisas Sirak. Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 260–261, 268, 278. Kirjapaja, 2008. 978-951-607-745-4.
- Kahdentoista patriarkan testamentit. I Esran kirja. Esran Ilmestys, s. 4, 65–92. Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja N:o 8, Joensuun yliopisto, 1994. 951-708-222-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Urhea Judit, Viisas Sirak. Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, s. 260–261. Kirjapaja, 2008. 978-951-607-745-4.
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 269
- ↑ Liite III: Esran kirjat: Esran ilmestys eli apokalypsi Ortodoksi.net. Viitattu 16.4.2016.
- ↑ Johannes Seppälä: ”Lukijalle (suomentajan esipuhe)”, Kahdentoista patriarkan testamentit, I Esran kirja ja Esran ilmestys, s. 5. Joensuun yliopiston teologian laitos, 1994. ISBN 978-708-222-3.
- ↑ Esimerkiksi KJB, RSV, NRSV, NEB, REB, ja GNB
- ↑ Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 268, 278
- ↑ a b Urhea Judit, Viisas Sirak, s. 278
- ↑ Kirkolliskokous hyväksyi Vanhan testamentin apokryfikirjojen uuden käännöksen Suomen evankelisluterilainen kirkko. Arkistoitu 1.11.2013. Viitattu 29.10.2013.