Avaa päävalikko

Senob Esko Saarinen (12. kesäkuuta 1914 Helsinki[1]20. helmikuuta 1976 Helsinki[2]) oli toimittajana, toimitussihteerinä ja päätoimittajana työskennellyt sanomalehtimies ja kirjeenvaihtaja, joka toimi myös puoluepolitiikassa ja tunnettiin pakinoitsijana.

Esko Saarisen vanhemmat olivat ylikonemestari Senob Saarinen ja Hilma Akselina Stjerna. Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1947 oli toimittaja Impi Oma Kulta Kursula. Ylioppilaaksi Saarinen tuli 1934.[1] Hän opiskeli valtio-oppia ja kansantaloutta Helsingin yliopistossa, mutta siirtyi sitten lehtialalle työskennellen ensin Nuoren Voiman ja Pohjois-Savon palveluksessa. Saarinen toimi Kymen Keskilaakson päätoimittajana ja taloudenhoitajana 1941–1945, Ilmatorjunta-lehden päätoimittajana 1940–1941, Nykyajan päätoimittajana 1946–1949, Edistyspuolueen puoluesihteerinä 1946–1950 ja Suomen puutalous (Paperi ja Puu) -lehden toimitussihteerinä 1950–1952. Edistyspuolueen Uudenmaan piirijärjestön puheenjohtaja Saarinen oli 1948–1950 ja Vapaamielisten Liiton hallituksen jäsen 1950–1952. Saarinen toimitti vuonna 1952 teoksen The Finnish Timber and Paper Calendar Pentti Sahanterän kanssa.[1]

Saarinen työskenteli BBC:n Suomen osaston palveluksessa Lontoossa 1952–1955 ja apulaisosastopäällikkönä 1955–1957, toimien samalla Yleisradion Lontoon kirjeenvaihtajana. Helsingin Sanomien artikkelitoimittajaksi hän tuli 1957. Saarinen julkaisi lehdessä myös pakinoita nimimerkillä "Penninen". Kalevan päätoimittajaksi Saarinen siirtyi 1966 ja hoiti tehtävää kuolemaansa saakka, samoin kuin jatkoi "Pennisen" pakinointia.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c I. Havu, L. Arvi P. Poijärvi, K. J. Immonen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1960, s. 779. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1960.
  2. a b Kuolleita. Päätoimittaja Esko Saarinen. Helsingin Sanomat, 21.2.1976, s. 11.