Esko Rekola

suomalainen poliitikko

Esko Johannes Rekola (10. kesäkuuta 1919 Tampere7. lokakuuta 2014 Tampere[1]) oli suomalainen juristi ja poliittisten keskiryhmien mandaatilla viidessä eri hallituksessa toiminut puolueisiin sitoutumaton ministeri. Hän toimi valtiovarainministerinä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja ulkomaankauppaministerinä 1979–1982). Rekola julkaisi muistelmateoksen Viran puolesta vuonna 1998.

Esko Rekola
Rekola 1960-luvun alkupuolella.
Rekola 1960-luvun alkupuolella.
Suomen valtiovarainministeri
Lehdon hallitus
18.12.1963–12.9.1964
Miettusen III hallitus
29.9.1976–15.5.1977
Edeltäjä Mauno Jussila
Paul Paavela
Seuraaja Esa Kaitila
Paul Paavela
Suomen ulkomaankauppaministeri
Koiviston II hallitus
26.5.1979–19.2.1982
Sorsan III hallitus
19.2.1982–31.12.1982
Seuraaja Jermu Laine
Liikenneministeriön kansliapäällikkö
1973–1976
Edeltäjä Klaus Häkkänen
Seuraaja Reino J. Auvinen
Rautatiehallituksen pääjohtaja
1966–1973
Edeltäjä Erkki Aalto
Seuraaja Paul Paavela
Henkilötiedot
Koko nimi Esko Johannes Rekola
Syntynyt10. kesäkuuta 1919
Tampere
Kuollut7. lokakuuta 2014 (95 vuotta)
Tampere
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti juristi, ministeri
Arvonimiministeri (1983)
oikeustieteen kunniatohtori (1980)
hallintotieteiden kunniatohtori (1985)
Vanhemmat Aarne Rekola
Puoliso Anna-Liisa Rekola
Tiedot
Koulutus lakitieteen lisensiaatti (1954)

Elämä ja ura muokkaa

Esko Rekola valmistui ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1937 ja aloitti sen jälkeen lakitieteen opinnot Helsingin yliopistossa.[2] Talvi- ja jatkosotaan Rekola osallistui kenttätykistössä ja suoritti Reserviupseerikoulun välirauhan aikana.[3]. Myöhemmin sotien jälkeen hänet ylennettiin reservin kapteeniksi.[4]

Rekola suoritti yleisen oikeustutkinnon 1945, sen jälkeen hänestä tuli lainopin kandidaatti (1954) ja lakitieteen lisensiaatti (1954). Hän sai varatuomarin arvon 1947. Juristiksi valmistuttuaan hän työskenteli 1945–1947 Heikki Boreniuksen asianajotoimistossa ja vuodet 1948–1954 Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen Valtiovarainministeriön vero-osaston päällikkö 1957–1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965. Valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982, joskin koko jälkimmäisen kauden hän toimi ministerinä eikä siksi hoitanut virkaansa päivääkään. Rautatiehallituksen pääjohtajana hän oli 1966–1973 ja Liikenneministeriön kansliapäällikkö 1973–1976.[5][6]

Rekola toimi ministerinä viidessä hallituksessa: valtiovarainministerinä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977–1979) ja ulkomaankauppaministerinä 1979–1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska Keskustapuolue vaati siihen liittyneelle Liberaaliselle Kansanpuolueelle ministerinsalkkua. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin kokoomuksen Harri Holkerin johtama hallitus. Rekola on itse arvioinut olleensa Urho Kekkosen presidenttikauden kolmanneksi pitkäaikaisin valtioneuvoston jäsen Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen jälkeen.[7]

Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa 1945–1946, Helsingin ylioppilaskunnan hallituksessa 1947, Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvostossa 1959–1965, WSOY:n hallintoneuvostossa 1964–1970 ja puheenjohtajana 1972–1991. Tampereen yliopiston valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971–1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri vuosina 1987–1996.

Rekola sai ministerin arvonimen vuonna 1983. Helsingin yliopisto myönsi hänelle vuonna 1980 oikeustieteen ja Tampereen yliopisto vuonna 1985 hallintotieteiden kunniatohtorin arvon. Rekola on julkaissut muistelmateoksen Viran puolesta vuonna 1998.

Rekolan toinen puoliso oli toimittaja Anna-Liisa Rekola (k. 2009).[8] Rekolan isä oli juristi ja professori Aarne Rekola.[5]

Julkaisut muokkaa

  • Kunnallisverotuksen pääpiirteet. Lakimiessarja B, numero 73. Porvoo: WSOY, 1955.
  • Viran puolesta. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.

Lähteet muokkaa

  1. Viiden hallituksen ministeri Esko Rekola on kuollut Iltalehti. 8.10.2014. Viitattu 8.10.2014.
  2. Esko Rekola: Viran puolesta, s. 22–25. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998.
  3. Rekola 1998, s. 34.
  4. Rekola 1998, kansipaperin etutaite.
  5. a b Kuka kukin on 1978 sivu 771 (Runeberg.org)
  6. Lakimiesmatrikkeli 1970. Suomen Lakimiesliiton Kustannus Oy 1970 sivu 771
  7. Rekola 1998, s. 280.
  8. Leskelä-Kärki, Maarit: Muistot: Anna-Liisa Rekola hs.fi. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 14.5.2014. Viitattu 13.5.2014.

Aiheesta muualla muokkaa


Edeltäjä:
Mauno Jussila
Paul Paavela
Suomen valtiovarainministeri
1963−1964
1976−1977
Seuraaja:
Esa Kaitila
Paul Paavela