Ernest King
Ernest Joseph King (23. marraskuuta 1878 Lorain, Ohio – 25. kesäkuuta 1956 Portsmouth, New Hampshire) oli yhdysvaltalainen laivastoamiraali, joka toimi Yhdysvaltain laivaston ylipäällikkönä ja laivasto-operaatioiden komentajana toisen maailmansodan aikana vuosina 1942–1945. Hän oli yksi Tyynenmeren sodan pääsuunnittelijoista.[1]
Ennen toista maailmansotaa muokkaa
King valmistui Yhdysvaltain laivastoakatemiasta vuonna 1901. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli esikuntaupseerina Yhdysvaltain Atlantin-laivaston komentajan, vara-amiraali Henry T. Mayon esikunnassa,[2] mistä hänet palkittiin Navy Cross -kunniamerkillä.[3] King oli vuosina 1919–1921 laivastokorkeakoulun (Naval Postgraduate School) johtajana ja sen jälkeen jäähdytysaluksen kapteenina sekä sukellusveneosaston komentajana. Perehdyttyään lentämiseen hän toimi 1930–1932 lentotukialus USS Lexingtonin kapteenina ja suoritti sen jälkeen laivaston esikuntaopiston (Naval War College). Vuonna 1933 King nimitettiin laivaston ilmailuosaston ja vuonna 1936 laivaston lentotukikohtien komentajaksi.[2] Hänet ylennettiin 1933 kontra-amiraaliksi ja 1938 vara-amiraaliksi.[1] King oli vuonna 1939 ehdolla laivasto-operaatioiden komentajaksi (Chief of Naval Operations), mutta karkeana pidetyn luonteensa vuoksi hänet sivuutettiin ja komentajaksi nimitettiin amiraali Harold R. Stark.[4]
Toisen maailmansodan aikana muokkaa
Toisen maailmansodan aikana King nimitettiin tammikuussa 1941 Atlantin laivaston komentajaksi. Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 hänet nimitettiin laivaston ylipäälliköksi ja ylennettiin samalla amiraaliksi.[1][2] King sai edeltäjiään suuremmat valtuudet, sillä kaikki laivaston osat alistettiin ensi kertaa pysyvästi ylipäällikölle.[3] Maaliskuussa 1942 Kingistä tuli myös laivasto-operaatioiden komentaja Starkin tilalle. King on ainoa henkilö, jolle on annettu nämä molemmat nimitykset samanaikaisesti. Tämän jälkeen hän kuului puolustushaarakomentajien neuvostoon sekä liittoutuneiden yhteiseen esikuntapäälliköiden neuvostoon ja osallistui tässä ominaisuudessa liittoutuneiden tärkeimpiin konferensseihin sodan aikana.[1]
King painotti Tyynenmeren sotaa ja Japanin etenemisen tehokasta pysäyttämistä, kun taas muut liittoutuneiden sotilasjohtajat halusivat keskittyä ensisijaisesti Euroopan sotanäyttämöön ja Saksan lyömiseen. King valitsi Tyynenmeren laivaston komentajaksi amiraali Chester W. Nimitzin.[1][2] Kenraali Douglas MacArthurin kanssa Kingillä oli erimielisyyksiä, sillä King kannatti hyökkäävämpää strategiaa Japania vastaan ja määräsi sodan alkupuolella muun muassa vastahyökkäyksen Guadalcanalilla sekä maihinnousun Salomonsaarille vastoin MacArthurin näkemystä.[2] Kingin määräyksestä sodan aikana otettiin käyttöön järjestelmä, jossa huoltoalussaattueet huolsivat ja korjasivat tärkeimpiä sotalaivoja keskellä merta, jolloin niiden ei tarvinnut palata satamiin useisiin kuukausiin. Japanin sota- ja kauppalaivasto saatiin suurelta osin tuhottua sodan loppuun mennessä.[1] King ylennettiin joulukuussa 1944 laivastoamiraaliksi. Laivaston ylipäällikön tehtävä lakkautettiin maailmansodan päätyttyä lokakuussa 1945 ja joulukuussa King luovutti myös laivasto-operaatioiden komentajan tehtävät Nimitzille.[2][1][3]
King vietti eläkevuotensa Washingtonissa. Hän kuoli sydänkohtaukseen 77-vuotiaana vuonna 1956.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Ernest Joseph King (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 18.6.2017.
- ↑ a b c d e f g Ernest King (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 18.6.2017.
- ↑ Admiral Ernest J. King (1878 - 1956) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) PBS. Viitattu 18.6.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernest King Wikimedia Commonsissa
