Erik Peter Älf
Erik Peter Älf (2. maaliskuuta 1765 Linköping, Ruotsi – 24. tammikuuta 1793 Lund, Ruotsi) oli ruotsalainen pappi ja runoilija. Hän tuli ylioppilaaksi Uppsalassa 1782 ja siirtyi vuonna 1785 Lundin yliopistoon, jossa hänet promovoitiin 1787. Vuonna 1789 hänet nimitettiin kirjallisuudenhistorian dosentiksi, hänet vihittiin papiksi 1792. Hän kuoli jo 27-vuotiaana.[1]
| Erik Peter Älf | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. maaliskuuta 1765 Linköping, Ruotsi |
| Kuollut | 24. tammikuuta 1793 (27 vuotta) Lund, Ruotsi |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | ruotsi |
| Pääteokset | "Tal öfwer freden i Werelä" |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
.jpg)
Älf kirjoitti aikalaisia puhuttelevia runoja, joista parhaana on pidetty runoa "Tal öfwer freden i Werelä" 1790. Runossa "Werthers första och sista stunder" 1786 näkyy piirteitä Goethen Nuoren Wertherin kärsimyksistä. Vähemmän merkittävä on runo "Segersång öfver den 30 September 1789". Hänen kuoltuaan julkaisi Carl Gustaf af Leopold kokoelman Strödda skaldestycken (Johan Lundblads förlag, 1795), mikä kertoo, että hän arvosti Älfiä suuresti.[1]
Älfin isä oli kirjailija Samuel Älf.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Älf, Erik Peter, Svenskt biografiskt handlexikon (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Erik Petter Älf, Nordic authors. Runeberg.org (runoja digitoituna)