Avaa päävalikko

Erik Lyly

suomalainen hävittäjä-ässä

Erik Edward Lyly (5. elokuuta 1914 Loimaa5. helmikuuta 1990 Haaparanta, Ruotsi [1]) oli suomalainen sotilaslentäjä ja hävittäjä-ässä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan kahdeksan virallisesti hyväksyttyä ilmavoittoa.[2] Hän lensi Ilmavoimien menestyksekkäimmissä hävittäjälentolaivueissa 24 ja 34, usein lentomestari Ilmari Juutilaisen parina. Sotilasarvoltaan Lyly oli ylikersantti.

Erik Lyly
Erik Lyly Lentäjäkurssilla kesällä 1940.jpg
Henkilötiedot
Muut nimet Erkki, Eka, radiokutsunimi Pukki
Syntynyt 5. elokuuta 1914
Loimaa
Kuollut 5. helmikuuta 1990 (75 vuotta)
Haaparanta, Ruotsi
Ammatti autokauppias, yrittäjä, ansiolentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi
Palveluvuodet 1939–1944
Komentajuudet -
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo
  • ylikersantti (1944)
  • vääpeli (1964)
Kunniamerkit
  • 4. luokan Vapaudenristi miekoin, tammenlehvillä
  • 4. luokan Vapaudenristi tammenlehvillä
  • 1. luokan Vapaudenmitali
  • 2. luokan Vapaudenmitali
Joukko-osasto
  • Lentolaivue 24
  • Lentolaivue 34
  • HävittäjäLentoLaivue 34

Sisällysluettelo

NuoruusMuokkaa

Lylyn nuoruutta leimasi 1930-luvun lama-aika. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Ilmailukoulussa lentomekaanikkona (1932-33). Sittemmin hän työskenteli muun muassa Suomen Etelä-Amerikan linjalla S/S Frej höyrylaivan konemiehenä vuosina 1933-1934 [3].

Erik Lyly työskenteli Petsamossa monessa eri tehtävässä ja ammatissa, muun muassa konemestarina kalastusaluksella Jäämerellä vuonna 1935. Tämän jälkeen hän toimi taksiautoilijana Liinahamarissa vuosina 1936-1937. Kyydit ympäri Lappia eivät kuitenkaan tarjonneet riittävää elantoa, ja hän otti vastaan uuden työtehtävän, kooten Mond Nickel Ltd:n Englannista lähettämän veturin ja rakentaen kuljetusradan Pummangin aallonmurtajalta satamaan vuosina 1939 Petsamon Nikkeli Oy:n rautatieinsinöörinä. Rautatien ja veturin valmistuttua ja tultua käyttöön, hän siirtyi korjaamopäälliköksi Pohjolan Liikenne Oy:lle[4].

Hän opiskeli Tampereen Teknillisen Oppilaitoksen koneenrakennusosastolla, josta hän valmistui sotien katkomien opintojen pitkityttyä teknikoksi 30.9.1943[5].

Erik Lyly avioitui Sisko Sepin (s. 1920 Kauhajoki)[6] kanssa.

TalvisotaMuokkaa

Puolustusvoimat toteutti ylimääräiset kertausharjoitukset syksyllä 1939 ja Erik Lyly kutsuttiin kertaamaan lokakuussa 1939 auton- ja moottoripyöränkuljettajan tehtävissä. Sodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 hänet sijoitettiin kuitenkin Osasto Pennaseen (OsP)[7] sen konekivääriryhmän johtajaksi. Konekivääriryhmät alistettiin jalkaväkikomppanioille. Ryhmä kävi taistelua Petsamossa vaikeissa oloissa, heikosti toimivan huollon tukemana. Raskaan viivytystaistelun aikana vetäydyttiin rajalta aina Nautsijoki-linjalle, johon vihollinen lopulta pysäytettiin ja sota muuttui asemasodaksi, aina 13. maaliskuuta 1940 tulleeseen rauhansopimukseen asti[8].lähde tarkemmin?

VälirauhaMuokkaa

Jo ennen Talvisodan rauhansopimusta Erik Lyly komennettiin Aliupseeriohjaajakurssille Kauhavan Ilmailukouluun. Hän sai ohjaajan koulutuksen Aliupseeriohjaajakurssi 10:llä 9. toukokuuta 1940 - 11. heinäkuuta 1940 muun muassa Letov Š-18-, VL Viima-, VL Sääski-, Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz- ja VL Tuisku-kalustolla[7] .

Kurssin jälkeen hän toimi Tampereella Valtion Lentokonetehtaan tarkastajana elokuusta 1940 maaliskuuhun 1941 [3].

JatkosotaMuokkaa

Tammikuusta 1942 Lyly lensi Brewster B-239 -hävittäjällä. Varsinaista nimikkokonetta ei aloittelevalla pilotilla ollut, mutta eniten hän lensi BW-374 llä, jolla hän ampui alas kaksi viholliskonetta. Hän lensi usein lentomestari Juutilaisen parina.[9]

Lyly osallistui myös Messerschmitt Bf 109 G2 –hävittäjien hakulentoihin Saksasta. Keväällä 1944 laivueen ja lentueen Bf-109 G2-kalusto korvattiin uusilla G6-tyypin koneilla, joiden aseistus oli parempi. Bf 109-tyypeillä hän saavutti kuusi vahvistettua ilmavoittoa. Kaikkiaan hän suoritti 411 taistelulentoa, joissa hän sai kahdeksan vahvistettua ilmavoittoa[10]

Erik Lyly ei haavoittunut eikä joutunut hyppäämään laskuvarjolla kertaakaan sodan aikana. Vakavimpia sattumuksia oli mahalasku 10. syyskuuta 1943 Jäppilän kentälle (MT-207) moottorihäiriön takia.[9][10]

Lyly ylennettiin jatkosodan aikana lokakuussa 1941 alikersantiksi, tammikuussa 1942 kersantiksi ja huhtikuussa 1944 ylikersantiksi.[2]

Sodan jälkeenMuokkaa

Lyly perusti lentoliikenneyritys Lentokuljetus Oy:n, yhdessä sodanajan mekaanikkojensa kanssa. Yhtiölle hankittiin kalustoksi Karhumäki Karhu 48B -kone, joita valmistettiin vain kaksi kappaletta (OH-VKK ja OH-VKL)[11].lähde tarkemmin? Hänet ylennettiin sodan jälkeen reservissä vääpeliksi.[2]

Lyly kuului Pilvenveikot-yhdistykseen. Hän osallistui jääratakisaan Renault Dauphine-Gordinilla 1963 ja 1964[3].

Kunnianosoitukset ja ansiomerkitMuokkaa

Erik Lylylle myönnettiin muun muassa seuraavat kunnianosoitukset [7]:

LähteetMuokkaa

  • Väestörekisteri: Kirkonkirjat: Ev. lut. srk Loimaa, Petsamo, Kokkola, Ivalo, Helsinki, Tampere, Rovaniemi
  • Kansallisarkisto: Puolustusvoimien kantakortti
  • Kansallisarkisto: T13 703 LentoR 2 Ilmataistelukertomukset lg42
  • Kansallisarkisto:T19 283 LentoR 3:n suoritusilmoitukset 1943
  • Kansallisarkisto:T19 284 HLeLv 34 Ilmataistelukertomukset 1944
  • Kansallisarkisto:Le.R 3 sotapäiväkirja 1.1.1942 - 31.12.1942, T 17 512
  • Kansallisarkisto:Sotapäiväkirja LeLv 24, Ilmavoimat
  • Kansallisarkisto:Sotapäiväkirjat (kokoelma) > Sotapäiväkirjat-kokoelma > Jatkosodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat > Lentolaivue 34 1943-1943 (17934)
  • Kansallisarkisto:Sotapäiväkirja: HLeLv 34, Ilmavoimat
  • Ohjaajan Lentopäiväkirja Nro: 1-2, 1941-1944, Ilmavoimat
  • Kirja: Stenman, Kari and Keskinen, Kalevi: Aircraft of the Aces 23 - Finnish Aces of World War 2, Osprey Publishing, 1998, ISBN 1-85532-783-X
  • Kirja: Stenman, Kari, Keskinen, Kalevi, and Niska, Klaus: Hävittäjä-Ässät - Suomen Ilmavoimien Historia 11, Apali, 1994, ISBN 952-5026-00-0
  • Kirja: H.Nikunen, J.Talvitie, K.Keskinen: Suomen Ilmasodan Pikkujättiläinen, WSOY, 2011, ISBN: 978-951-036-871-8
  • Kirja: Kari Stenman: Kaartinlaivue-Lentolaivue 24 sodassa, Kariston Kirjapaino Oy, 2011, ISBN: 978-952-997-436-8
  • Kirja: Kari Stenman: Mersulaivue-Lentolaivue 34 sodassa, Kariston Kirjapaino Oy, 2012, ISBN: 978-952-997-437-5
  • Kirja: Kari Stenman: Hävittäjälentäjät Talvi- ja Jatkosodassa, Tammi, 2011, ISBN: 978-951-315-745-6
  • Kirja: Kari Stenman: Mersu - Messerschmitt Bf 109 G Suomen ilmavoimissa, Koala Kustannus, 2017, ISBN: 9789522291882
  • Kirja: Jukka Piipponen: Illu ,Koala Kustannus, 2014, ISBN 978-952-229-151-6
  • Kirja: Timo Herranen: Petsamosta Hankoon. Pohjolan Liikenteen 50 vuotta. Pohjolan Liikenne, 1990, ISBN 9789529019007
  • Kirja: Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956, Apali, 2002, ISBN 952-5026-25-6
  • Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite

ViitteetMuokkaa

  1. Väestörekisteriote
  2. a b c Keskinen, Kalevi: Suomen ilmavoimien historia 11 - Hävittäjä-ässät, s. 108. Tampere: Apali, 1994. ISBN 952-5026-00-0.
  3. a b c Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite: [Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite] Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite. 2018. Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite.
  4. Herranen, Timo: Petsamosta Hankoon. Pohjolan Liikenteen 50 vuotta, s. 212. Pohjolan Liikenne, 1990. ISBN 952-90-1900-9.
  5. Tampereen Teknillinen Oppilaitos: [Faktantallettajat.wixsite.com/mysite https://static.wixstatic.com/media/1c3d7b_4d8992c411644becb1c2984710371019~mv2_d_2468_3460_s_4_2.jpg/v1/fill/w_600,h_841,al_c,q_85,usm_0.66_1.00_0.01/1c3d7b_4d8992c411644becb1c2984710371019~mv2_d_2468_3460_s_4_2.webp] Opintotodistus. 30.9.1943. Viitattu 7.4.2018.
  6. Sisko Esteri Lyly Sotapolku yhdistys ry. Viitattu 28.3.2018.
  7. a b c Kansallisarkisto: Puolustusvoimien kantakortti
  8. Talvisota Talvisotayhdistys.
  9. a b Piipponen, Jukka: Illu: lentomestari Ilmari Juutilaisen elämä, s. 328. Helsinki: Koala, 2014. ISBN 978-952-229-151-6.
  10. a b Stenman, Kari: Mersu - Me 109G Suomen ilmavoimissa, s. 328. Koala Kustannus, 2017. ISBN 978-952-229-188-2.
  11. Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956, s. 128. Apali, 2002.