Wikipedia

Erik Lyly

suomalainen hävittäjä-ässä

Erik Edward Lyly (5. elokuuta 1914 Loimaa – 5. helmikuuta 1990 Haaparanta, Ruotsi [1]) oli suomalainen sotilaslentäjä ja hävittäjä-ässä. Hän saavutti sotien aikana kaikkiaan kahdeksan virallisesti hyväksyttyä ilmavoittoa.[2] Hän lensi Ilmavoimien menestyksekkäimmissä hävittäjälentolaivueissa 24 ja 34, usein lentomestari Ilmari Juutilaisen parina. Sotilasarvoltaan Lyly oli ylikersantti.

Erik Lyly
Henkilötiedot
Muut nimet Erkki, Eka, radiokutsunimi Pukki
Syntynyt5. elokuuta 1914
Loimaa
Kuollut5. helmikuuta 1990 (75 vuotta)
Haaparanta, Ruotsi
Ammatti autokauppias, yrittäjä, ansiolentäjä
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t) Suomi
Palvelusvuodet 1939–1944
Komentajuudet -
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo
  • ylikersantti (1944)
  • vääpeli (1964)
Kunniamerkit
  • 4. luokan Vapaudenristi miekoin, tammenlehvillä
  • 4. luokan Vapaudenristi tammenlehvillä
  • 1. luokan Vapaudenmitali
  • 2. luokan Vapaudenmitali
Joukko-osasto
  • Lentolaivue 24
  • Lentolaivue 34
  • HävittäjäLentoLaivue 34

Nuoruus

muokkaa

Lylyn nuoruutta leimasi 1930-luvun lama-aika. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Ilmailukoulussa lentomekaanikkona (1932–1933). Sittemmin hän työskenteli muun muassa Suomen Etelä-Amerikan linjalla S/S Frej höyrylaivan konemiehenä vuosina 1933–1934 [3].

Erik Lyly työskenteli Petsamossa monessa eri tehtävässä ja ammatissa, muun muassa konemestarina kalastusaluksella Jäämerellä vuonna 1935. Tämän jälkeen hän toimi taksiautoilijana Liinahamarissa vuosina 1936–1937.

Vuonna 1939 hän siirtyi korjaamopäälliköksi Pohjolan Liikenne Oy:lle[4]. Hän opiskeli Tampereen Teknillisen Oppilaitoksen koneenrakennusosastolla, josta hän valmistui teknikoksi 30.9.1943 sotien katkomien opintojen jälkeen[5].

Erik Lyly avioitui Sisko Sepin (s. 1920 Kauhajoki)[6] kanssa.

Talvisota

muokkaa

Puolustusvoimat toteutti ylimääräiset kertausharjoitukset syksyllä 1939 ja Erik Lyly kutsuttiin kertaamaan lokakuussa 1939 auton- ja moottoripyöränkuljettajan tehtävissä. Sodan syttyessä 30. marraskuuta 1939 hänet sijoitettiin kuitenkin Osasto Pennaseen (OsP)[7] sen konekivääriryhmän johtajaksi. Konekivääriryhmät alistettiin jalkaväkikomppanioille. Ryhmä kävi taistelua Petsamossa vaikeissa oloissa, heikosti toimivan huollon tukemana. Raskaan viivytystaistelun aikana vetäydyttiin rajalta aina Nautsijoki-linjalle, johon vihollinen lopulta pysäytettiin ja sota muuttui asemasodaksi, aina 13. maaliskuuta 1940 tulleeseen rauhansopimukseen asti[8].lähde tarkemmin?

  •  
    Neuvostoliiton hyökkäys Petsamon alueelle 30.11.39-13.3.40
  •  
    Talvisodan kk-ryhmä tuliasemassa

Välirauha

muokkaa

Jo ennen Talvisodan rauhansopimusta Erik Lyly komennettiin Aliupseeriohjaajakurssille Kauhavan Ilmasotakouluun. Hän sai ohjaajan koulutuksen Aliupseeriohjaajakurssi 10:llä 9. toukokuuta – 11. heinäkuuta 1940 muun muassa Letov Š-18-, VL Viima-, VL Sääski-, Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz- ja VL Tuisku-kalustolla[7] .

Kurssin jälkeen hän oli Tampereella Valtion Lentokonetehtaan tarkastajana elokuusta 1940 maaliskuuhun 1941 [3].

  •  
    Valtion Lentokonetehdas, Tampere, kesä 1941 (VL)
  •  
    Eerik Lyly Täydennyslentolaivueessa (TLeLv 25,35) VL Pyry koulutuskoneella, kesä 1942

Jatkosota

muokkaa

Tammikuusta 1942 Lyly lensi Brewster B-239 -hävittäjällä. Varsinaista nimikkokonetta ei aloittelevalla pilotilla ollut, mutta eniten hän lensi BW-374 llä, jolla hän ampui alas kaksi viholliskonetta. Hän lensi usein lentomestari Juutilaisen parina.[9]

Lyly osallistui myös Messerschmitt Bf 109 G2 –hävittäjien hakulentoihin Saksasta. Keväällä 1944 laivueen ja lentueen Bf-109 G2-kalusto korvattiin uusilla G6-tyypin koneilla, joiden aseistus oli parempi. Bf 109-tyypeillä hän saavutti kuusi vahvistettua ilmavoittoa. Kaikkiaan hän suoritti 411 taistelulentoa, joissa hän sai kahdeksan vahvistettua ilmavoittoa[10]

Erik Lyly ei haavoittunut eikä joutunut hyppäämään laskuvarjolla kertaakaan sodan aikana. Vakavimpia sattumuksia oli mahalasku 10. syyskuuta 1943 Jäppilän kentälle (MT-207) moottorihäiriön takia.[9][10]

Lyly ylennettiin jatkosodan aikana lokakuussa 1941 alikersantiksi, tammikuussa 1942 kersantiksi ja huhtikuussa 1944 ylikersantiksi.[2]

  •  
    3/24.LeLv Suulajärven kentällä, kesä 1942, Kers. E Lyly 1. oikealta
  •  
    Kers. E Lyly Brewster B-239 hävittäjän vierellä, 1/24.LeLv, 1942
  •  
    Kers. E Lylyn Brewster B-239 hävittäjä BW-374, kesä 1942
  •  
    Ylik. E Lyly Me Bf109G2 hävittäjänsä kera, kevät 1943, Utti
  •  
    Ylik. Erik Lyly ihailee uutta laivuetunnusta, MT-423, Utissa, kesä 1943
  •  
    Ylik. E Lylyn Messerschmitt Bf-109 G6, MT-451 , Utti, heinäkuu 1944

Sodan jälkeen

muokkaa

Lyly perusti lentoliikenneyritys Lentokuljetus Oy:n, yhdessä sodanajan mekaanikkojensa kanssa. Yhtiölle hankittiin kalustoksi Karhumäki Karhu 48B -kone, joita valmistettiin vain kaksi kappaletta (OH-VKK ja OH-VKL)[11].lähde tarkemmin? Hänet ylennettiin sodan jälkeen reservissä vääpeliksi.[2]

Lyly kuului Pilvenveikot-yhdistykseen. Hän osallistui jääratakisaan Renault Dauphine-Gordinilla 1963 ja 1964[3].

  •  
    Lentokuljetus Oy, Karhumäki Karhu 48B kellukevarustuksessa,1950
  •  
    Tankkaamassa Metsälento Oy n PZL 101 Gawron konetta metsänlannoituslentoa varten, Kolari, 1966
  •  
    Tunturilento Ky n Cessna 310-kone (OH-CNK) 1972 Rovaniemen kentällä
  •  
    Tunturilento Ky n Cessna 185-kone(OH-CNI) 1972 Rovaniemen kentällä

Kunnianosoitukset ja ansiomerkit

muokkaa

Erik Lylylle myönnettiin muun muassa seuraavat kunnianosoitukset [7]:

Lähteet

muokkaa
  • Kansallisarkisto: Puolustusvoimien kantakortti
  • Kansallisarkisto: T13 703 LentoR 2 Ilmataistelukertomukset lg42
  • Kansallisarkisto:T19 283 LentoR 3:n suoritusilmoitukset 1943
  • Kansallisarkisto:T19 284 HLeLv 34 Ilmataistelukertomukset 1944
  • Kansallisarkisto:Le.R 3 sotapäiväkirja 1.1.1942 - 31.12.1942, T 17 512
  • Kansallisarkisto:Sotapäiväkirja LeLv 24, Ilmavoimat
  • Kansallisarkisto:Sotapäiväkirjat (kokoelma) > Sotapäiväkirjat-kokoelma > Jatkosodan ja Lapin sodan sotapäiväkirjat > Lentolaivue 34 1943-1943 (17934)
  • Kansallisarkisto:Sotapäiväkirja: HLeLv 34, Ilmavoimat
  • Ohjaajan Lentopäiväkirja Nro: 1-2, 1941-1944, Ilmavoimat

Kirjat

muokkaa
  • Stenman, Kari and Keskinen, Kalevi: Aircraft of the Aces 23 – Finnish Aces of World War 2, Osprey Publishing, 1998, ISBN 1-85532-783-X
  • Stenman, Kari, Keskinen, Kalevi, and Niska, Klaus: Hävittäjä-Ässät – Suomen ilmavoimien historia 11, Apali, 1994, ISBN 952-5026-00-0
  • H. Nikunen, J. Talvitie, K. Keskinen: Suomen ilmasodan Pikkujättiläinen, WSOY, 2011, ISBN 978-951-036-871-8
  • Kari Stenman: Kaartinlaivue-Lentolaivue 24 sodassa, Kustannusliike Kari Stenman , 2011, ISBN 978-952-997-436-8
  • Kari Stenman: Mersulaivue-Lentolaivue 34 sodassa, Kustannusliike Kari Stenman, 2012, ISBN 978-952-997-437-5
  • Kari Stenman: Hävittäjälentäjät talvi- ja Jatkosodassa, Tammi, 2011, ISBN 978-951-315-745-6
  • Kari Stenman: Mersu – Messerschmitt Bf 109 G Suomen ilmavoimissa, Koala Kustannus, 2017, ISBN 978-952-229-188-2
  • Jukka Piipponen: Illu ,Koala Kustannus, 2014, ISBN 978-952-229-151-6
  • Timo Herranen: Petsamosta Hankoon. Pohjolan Liikenteen 50 vuotta. Pohjolan Liikenne, 1990, ISBN 952-90-1900-9
  • Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956, Apali, 2002, ISBN 952-5026-25-6

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Väestörekisteriote
  2. ↑ a b c Keskinen, Kalevi: Suomen ilmavoimien historia 11 - Hävittäjä-ässät, s. 108. Tampere: Apali, 1994. ISBN 952-5026-00-0
  3. ↑ a b c Faktantallettajat: [Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite] 2018. Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite.
  4. ↑ Herranen, Timo: Petsamosta Hankoon. Pohjolan Liikenteen 50 vuotta, s. 212. Pohjolan Liikenne, 1990. ISBN 952-90-1900-9
  5. ↑ Tampereen Teknillinen Oppilaitos: Lylyn päättötodistus Koulun arksto. 30.9.1943. Viitattu 7.4.2018.
  6. ↑ Sisko Esteri Lyly Sotapolku yhdistys ry. Viitattu 28.3.2018.
  7. ↑ a b c Kansallisarkisto: Puolustusvoimien kantakortti
  8. ↑ Talvisota Talvisotayhdistys.
  9. ↑ a b Piipponen, Jukka: Illu: lentomestari Ilmari Juutilaisen elämä, s. 328. Helsinki: Koala, 2014. ISBN 978-952-229-151-6
  10. ↑ a b Stenman, Kari: Mersu - Me 109G Suomen ilmavoimissa, s. 328. Koala Kustannus, 2017. ISBN 978-952-229-188-2
  11. ↑ Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956, s. 128. Apali, 2002.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Verkkosivu: Faktantallettajat.wixsite.com/mysite
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erik_Lyly&oldid=22833134”