Erik Johan Blom (22. toukokuuta 1817, Iisalmi20. huhtikuuta 1887, Sysmä) oli suomalainen pappi ja runoilija. Hän käytti myös nimimerkkejä E.J.B., -kk- ja -lo-.

Blomin vanhemmat olivat Iisalmen kappalainen Isak Blom ja Johanna Juliana Lukander. Hän kävi Kuopion triviaalikoulua 1826–1831 ja Porvoon lukiota 1832–1836 ja pääsi ylioppilaaksi 1836. Blom valmistui filosofian maisteriksi 1840, ja hänet vihittiin papiksi 1844. Blom toimi 1840-luvulla opettajana yläalkeiskouluissa Heinolassa, Helsingissä, Kuopiossa ja Haminassa. Myöhemmin hän oli pappina Taipalsaaressa ja Rantasalmella. Blom oli Heinäveden kappalaisena 1855–1860 ja Sysmän kappalaisena 1860–1887.

Blomin tunnetuimmat omat runot ovat Savonmaalle ja Suomen Impi, jotka ilmestyivät 1873 kokoomateoksessa Niitä näitä runouden alalla : Arveli ajan huviksi. Blom toimi myös kääntäjänä suomentaen muun muassa Gotthold Ephraim Lessingin näytelmät Emilia Galotti ja Minna von Barnhelm eli sotamiehen onni, Esaias Tegnerin runoelman Frithiofin satu ja J. L. Runebergin runoelman Hirvenhiihtäjät.

Teoksia muokkaa

  • Niitä näitä runouden alalla : Arveli ajan huviksi. Tekijä, Kuopio 1873

Lähteet muokkaa