Tämä artikkeli käsittelee filosofia. Epiktetos oli myös vaasimaalari.

Epiktetos (m.kreik. Ἐπίκτητος, Epiktētos, lat. Epictetus; 55 – n. 135 Nikopolis)[1] oli antiikin kreikkalainen stoalainen filosofi. Hän oli todennäköisesti syntynyt Hierapoliksessa Fryygiassa, ja asui suurimman osan elämästään Roomassa.

Epiktetos
Ἐπίκτητος
Epiktetos piirustuksessa vuodelta 1715.
Epiktetos piirustuksessa vuodelta 1715.
Henkilötiedot
Syntynyt55
Kuollutnoin 135 (79–80 vuotta)
Nikopolis, Epirus, Rooman valtakunta
Koulutus ja ura
Koulukunta stoalaisuus
Tunnetut työt Käsikirja, Keskusteluja
Opettaja Musonius Rufus

Elämä

muokkaa

Nuorena Epiktetos oli orjana Roomassa Neron vapauttamalle varakkaalle miehelle nimeltä Epafroditos. Hänen alkuperäistä nimeään ei tunneta — kreikan sana epiktetos merkitsee yksinkertaisesti ”hankittua”. Lopulta hänet vapautettiin, ja hän perusti oman filosofikoulun. Orjanakin hän opiskeli stoalaista filosofiaa Musonius Rufuksen oppilaana. Vapautumisensa jälkeen hän eli melko kovaa elämää sairaalloisena Roomassa. Lopulta hänestä tuli rampa pahan reumatismin vuoksi.

Keisari Domitianus ajoi Epiktetoksen yhdessä muiden filosofien kanssa maanpakoon[1] joskus vuosien 89 ja 95 välillä. Tästä maanpaosta seurasi hänen elämänsä paras ajanjakso. Hän muutti Nikopoliihin Kreikkaan, ja perusti oman mainetta saaneen filosofikoulunsa. Jopa keisari Hadrianus vieraili koulussa, ja sen tunnetuimmasta oppilaasta Arrianoksesta tuli merkittävä historioitsija.

Epiktetos eli elämänsä yksinkertaisesti noudattaen stoalaista ajattelua. Hänen elämänsä oli opetuksen ja ajattelun täyttämää. Hänen tiedetään menneen naimisiin kerran vanhemmalla iällä, auttaakseen kasvattamaan lasta, joka olisi muuten jätetty kuolemaan.

Epiktetos eli Nikopoliissa kuolemaansa asti.[1]

Filosofia

muokkaa

Stoalaisten tapaan Epiktetos keskittyi filosofiassaan etiikkaan ja opetti oman elämänsä herrana olemista. Hänen mielestään stoalaisen opettajan tuli rohkaista oppilaitaan elämään filosofista elämää, joka johtaa lopulta eudaimoniaan (onnellisuuteen). Tarkoituksena oli turvata oma elämä elämällä järkevästi, eli hyveellisesti ja luonnon tahdon mukaan.

Epiktetoksen pääteos on Enkheiridion (Käsikirja, suomennettu myös nimellä Ojennusnuora). Sen lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu kokoelma keskusteluja, Diatribai (Keskusteluja). Todennäköisesti hän ei ole kirjoittanut niitä itse, vaan ne on ylöskirjannut hänen opetuksistaan hänen oppilaansa Arrianos.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 445. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Epiktetos: Käsikirja ja Keskusteluja. ((Alkuteokset: Enkheiridion ja Diatribai.) Valikoinut ja kreikan kielestä suomentanut Marja Itkonen-Kaila. Seitsentähdet) Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-1-04742-6
  • Epiktetos: Ojennusnuora. ((Alkuteos: Enkheiridion.) Kreikankielestä suomentanut ja johdannolla varustanut K. Jaakkola. Kariston klassillinen kirjasto 11) Hämeenlinna: Karisto, 1919. (2. painos 1956.)
  • Epiktetos: Käsikirja. (Alkuteos: Enkheiridion). Uudistettu suomennos, ilmestynyt vain e-kirjana, 2016. ISBN 978-952-68557-3-8.
  • Kaarakainen, Teija & Jari Kaukua (toim.): Stoalaisuus: Tiedon, tunteiden ja hyvän elämän filosofia. (Sisältää Epiktetoksen teoksen Käsikirja (suomennos Marke Ahonen)) Helsinki: Gaudemus, 2004. ISBN 9789516628915)

Aiheesta muualla

muokkaa

Ensyklopedia-artikkeleita

muokkaa
  • Graver, Margaret: Epictetus The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Seddon, Keith H.: Epictetus The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)

Teoksia

muokkaa

Vapaasti ladattavia Epiktetoksen e-kirjoja

muokkaa