Enrofloksasiini
| |
Enrofloksasiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-syklopropyyli-7-(4-etyylipiperatsin-1-yyli)-6-fluori-4-oksokinoliini-3-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | QJ10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C19H22N3FO3 |
| Moolimassa | 359,396 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 219–221 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | Liukebee hieman veteen |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 80 % (koirilla)[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 27 % (koirilla)[2] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | 4-5 tuntia (koirilla)[2] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen, injektio |
Enrofloksasiini (C19H22N3O3F) on fluorokinoloneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään eläinlääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö muokkaa
Huoneenlämpötilassa enrofloksasiini on kellertävää kiteistä ainetta, joka liukenee vähäisessä määrin veteen.[1] Yhdisteen antibioottiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se estää bakteerien DNA-gyraasienstyymiä. Tällöin DNA:n ja RNA:n synteesi estyy, eivätkä bakteerit kykene jakaantumaan. Enrofloksasiini on laajakirjoinen antibiootti. Enrofloksasiini metaboloituu eläimissä siprofloksasiiniksi. Lääkeainetta käytetään muun muassa koirien, kissojen, hevosten ja siipikarjan antibioottina.[2][3][4]
Haittavaikutukset muokkaa
Tyypillisin enrofloksasiinin aiheuttama haittavaikutus on oksentaminen. Se voi myös aiheuttaa eläimillä verkkokalvon irtaumaa ja siten sokeutumista.[2][3][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 608. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kingsley Eghianruwa: Essential Drug Data for Rational Therapy in Veterinary Practice, s. 172-173. AuthorHouse, 2014. ISBN 978-1-4918-0000-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Jim E. Riviere,Mark G. Papich: Veterinary Pharmacology and Therapeutics, s. 997-1002. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 978-1-118-68590-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Mark G. Papich: Saunders Handbook of Veterinary Drugs, s. 278-279. Elsevier, 2010. ISBN 9781437701920. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2020). (englanniksi)