Enok Olavi Reimaa, vuoteen 1935 Reiman (2. lokakuuta 1913 Joutseno[1]23. kesäkuuta 1988 Espoo[2]) oli suomalainen rovasti, siirtolais- ja sotilaspappi, opistonjohtaja sekä laulaja ja kuoronjohtaja.

Henkilöhistoria muokkaa

Enok Reimaan vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Enok Fabian Reiman ja Olga Maria Kautiainen ja puoliso vuodesta 1937 talousopettaja Lempi Kaarina Sinisalo. Reimaa tuli ylioppilaaksi 1932, valmistui musiikinopettajaksi 1934 ja suoritti teologian erotutkinnon 1936. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1953 ja lisensiaatiksi 1970. Reimaa toimi työkeskus Auralan isäntänä ja Auralan vapaaopiston johtajana Turussa 1939–1943, työkeskus Toivolan isäntänä ja Kemin työväenopiston johtajana 1943–1950, Kemin lyseon latinankielen opettajana 1945–1947 ja laulunopettajana 1947–1949. Joutsenossa Reimaa toimi opiston johtajana 1950–1964 sekä yhteiskoulun laulunopettajana 1957–1961 ja uskonnon- ja sielutieteen opettajana 1961–1963. Siirtolaispappina Australiassa hän työskenteli 1964–1966, Suomen YK-pataljoonan sotilaspastorina Kyproksella 1966–1967 ja 1972 sekä Porin prikaatin sotilaspastorina Säkylässä 1967–1972 ja Kaartin pataljoonan 1972–1973. Säkylässä Reimaa oli yhteiskoulun opettaja 1968–1969, Helsingin normaalilyseossa vs. lehtori 1972–1975 ja Helsingin 1. normaalikoulussa opettaja vuodesta 1975. Hän antoi oman ensimmäisen laulukonserttinsa 1951, johti useita kuorokonsertteja ja perusti Lapin Laulu -sekakuoron, jonka johtajana hän toimi 1945–1951. Imatran Laulu -kuoron johtajana hän toimi 1953–1963. Reimaa sai rovastin arvonimen vuonna 1967.[1][2]

Julkaisuja muokkaa

  • Ihmisyhteyttä etsimässä: tietoja kristillis-yhteiskunnallisesta työstä Kemin seudulla vuosina 1923–1948, 1948, toim. Arto Tolsa, Enok Reimaa, ym.
  • Joutsenon opisto 1950–1960, 1960, toim. Uuno Tuominen, Enok Reimaa, Veijo Saloheimo
  • A new method of determining the location of the hyoid bone in the rest position and in different registers of the singing voice, 1977

Lähteet muokkaa

  1. a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, ss. 793–794. (Viitattu 27.4.2019)
  2. a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 28.6.1988, s. 4.