Encomienda oli Espanjan siirtomaa-aikaan vanhojen lakien mukainen suosionosoitus niille espanjalaisille, jotka löysivät, rauhoittivat ja asuttivat vieraita maita.

Encomiendan saaneita henkilöitä nimitettiin encomenderoiksi. Heidän tehtävänään oli huolehtia siirtomaiden intiaanien henkisestä ja maallisesta hyvinvoinnista ja käännyttää näitä kristinuskoon. Kuka tahansa kapteeni, joka lähti etsimään uusia maita Kuninkaan antamin valtuuksin tai ilman niitä, sai löydettyään jonkin rikkaan provinssin, asukkaiden rauhoittamisen ja paikoilleen asettumisen jälkeen kuninkaalta maata ja niin suuren joukon intiaaneja, että ne "riittivät takaamaan heille toimeentulon, maan laadun ja henkilön omien ansioiden mukaisesti." Eli he saivat Encomiendan, jolla heitä palkittiin maan hallintaoikeudella koko heidän eliniäkseen. Niiden avulla kuningas pyrki saamaan heidät jäämään maahan.

Intiaanien osoittaminen tapahtui usein pääluvun mukaan antamalla jonkin määrän naimisissa olevia intiaaneja vaimoineen ja lapsineen, sekä osoittamalla saajan valvontaan tietyn määrän asutettuja taloja. Toisinaan nimitys käsitti jonkin kylänvanhimman tai päällikön kaikkine alaisineen, vain jonkin tietyn osan näistä, tai jonkin laakson. Jos kapteeni ilman Kuninkaallista oikeutta muodosti encomiendan, (otti tietyn alueen asukkaineen haltuunsa) tapahtumaa kutsuttiin yksinkertaisesti repartimientoksi tai apuntamientoksi. Jotta valtaajan repartimiento tai apuntamiento saisi lainvoiman, oli hänen vietävä asia paikallisen kuvernöörin ratkaistavaksi. Heillä oli kuninkaalta saatu oikeus myöntää lupa encomiendalle. Lupa myönnettiin mikäli kuvernööri katsoi valloituksen tapahtuneen ilman haittaa mukana olleille espanjalaisille. Kuvernööri saattoi myös "ottaa pois intiaanit kapteenilta" ja "siirtää ne jollekin toiselle".

Intiaanit puolestaan riippuen encomiendansa olosuhteista joutuivat vuosittain antamaan encomenderolleen joka vuosi tietyn määrän kultaa, tai muita tavaroita, tuomarien ja tarkastajien tekemän arvion mukaisesti encomenderon ylläpitoa varten. Kuninkaan lähettämät tuomarit, samoin kuin Espanjan lait, muuttivat monin paikoin verotusta. Verotus oli aluksi hyvin korkea, sillä jokainen encomendero yritti saada maksimaalisen hyödyn alueestaan ja pakotti intiaanit epäinhimilliseen työntekoon. Intiaaneille määrättiin myös vero, jota kutsuttiin henkilökohtaiseksi palvelukseksi: käytännössä encomenderolle oli tuotava joka vuosi määrätty määrä polttopuita, elintarvikkeita ja muita repartimienton sääntökirjassa mainittuja tuotteita.

Encomiendoja ei voitu siirtää tai ottaa pois niiltä, joille ne oli laillisesti annettu, paitsi jos he syyllistyivät petokseen, intiaanien huonoon kohteluun tai kerettiläisyyteen. Missään muissa tapauksissa, edes vaikka ensimmäinen encomendero olisi tehnyt rikoksen, josta seuraa kuolemanrangaistus, ei sen vuoksi hänen seuraajansa menettänyt sitä suosionosoitusta, jonka kuningas on encomiendan muodossa aikoinaan antanut. Encomenderon kuoltua hallintaoikeus siirtyi pojalle tai vanhimmalle tyttärelle, ja lasten puuttuessa vaimolle. Muita luovuttamisen muotoja olivat depositio ja administración, jotka olivat voimaltaan heikompia, sillä encomenderoilla oli niitä korkeampi asema.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Madridissa vuonna 1568 painettu Isä Pedro de Aguadon teos Historia de Santa Marta y Nuevo Reino