Emusota
Emusota (engl. Emu War) oli viikon kestänyt Australian armeijan sotilasoperaatio emuja vastaan Länsi-Australiassa joulukuussa 1932. Suuret emulaumat aiheuttivat tuhoja viljelyksille, minkä vuoksi armeijaa painostettiin puuttumaan asiaan. Sotilaat eivät kuitenkaan pystyneet tappamaan emuja kuin joitakin satoja yksilöitä, ja armeija lakkautti operaation vetäen joukkonsa takaisin.
| Emusota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Emuja luonnossa. Kuva vuodelta 2010.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Emut |
Sir George Pearce | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
Satoja |
0 | ||||||
Taustaa
muokkaaCampionin aluetta koetteli tuolloin kuivuus, joka sai emut etsimään ruokaa ja vettä ihmisasutusten läheltä. Tuhannet emut aiheuttivat valtavia tuhoja paikallisille viljelyksille, sillä lintuja arvioidaan olleen yli 20 000[1]. Emut kerääntyvät normaalistikin joskus suuriksi laumoiksi, mutta yleensä tällaiset laumat käsittävät vain muutamia satoja yksilöitä[2]. Viljelijöiden painostus sai Australian puolustusministerin George Pearcen lähettämään paikalle majuri Meredithin komentaman sotilasjoukon, joka oli aseistettu kahdella Lewis-pikakiväärillä.[3]
Australiassa emuja pidetään haittalintuina erityisesti maanviljelysalueilla. Emut syövät mielellään vehnää ja saattavat aiheuttaa pelloilla suuria tuhoja. 1920-luvulta lähtien maatalousministeriö alkoi tarjota emuista tapporahaa. Palkkiota vastaan tuli toimittaa lintujen munia tai raatoja. Termiä emusota käytetään joskus myös yleisesti tähän mennessä jo sata vuotta kestäneestä australialaisten uudisraivaajien ja viljelijöiden kamppailusta emuja vastaan.[4][5]
Kielentutkija Jay Mary Arthurin mukaan emusota on terminä sopiva australialaisten uudisasuttajien ja viljelysalueiden väestön kielenkäyttöön. Se kuvastaa syrjäseutujen asukkaiden perinteistä ilmaisutapaa, jossa luonto ja villieläimet nähdään vihollisina, uhkana, pelottavina ja pakottavina tekijöinä, joita vastaan asukkaan tulee taistella tai käydä sotaa menestyäkseen.[5]
Operaatiot
muokkaaAluksi sotilaiden taktiikka oli ajaa emut pikakiväärien tulialueelle. Viisikymmentä paikallista ajoi emut pikakiväärien tielle, ja sotilaat avasivat tulen kilometrin päässä emuista. Linnut lähtivät kuitenkin karkuun ja pääsivät piiloutumaan pensasmaastoon, niin että sotilaat saivat ammutuksi niistä vain alun toistakymmentä. He vaihtoivat taktiikkaansa ja yrittivät väijyttää emut paikallisen padon lähettyvillä. Vaikka tuli avattiin ihanne-etäisyydeltä kohti noin tuhannen linnun joukkoa, sotilaat saivat kaadetuksi vain kymmenkunta ennen pikakiväärin jumittumista ja emujen pakoa. Toinen väijytysyritys päättyi samoin: noin 50 kaatoa hyvin suuresta laumasta. Raskaat sotilasajoneuvot eivät myöskään soveltuneet takaa-ajoon emujen hajaannuttua maastoon.[6][3]
Ornitologi D. L. Serventy kuvaili emusotaa seuraavasti:[7]
»Konekivääriampujien unelma tulenavauksesta kohti suuria emulaumoja haihtui nopeasti. Emujen päämaja oli ilmeisesti antanut käskyn siirtymisestä sissitaktiikkaan, ja niiden liian suureksi ja kömpelöksi kasvanut armeija jakautui pieniin yksiköihin, jotka tekivät sotilaskaluston käytöstä epätaloudellista. Tappion kärsineet ja allapäin olevat sotilaat vetäytyivät noin kuukauden kuluttua.»
Lopputulos
muokkaaJo viikko emusodan alun jälkeen puolustusministeri Pearce määräsi sotilaat vetäytymään. Sotilasoperaatio herätti kritiikkiä tehottomuutensa ja hintansa vuoksi. Puolustusministeriö kieltäytyi maksamasta operaatiosta syntyneitä kustannuksia, ja lasku jätettiin paikallisten harteille. Operaatiota johtanut majuri Meredith vertasi emuja zuluihin, jotka olivat taistelleet brittien konekiväärein varustettuja joukkoja vastaan Etelä-Afrikassa. Sotilaat ampuivat yhteenotoissa yli 10 000 laukausta[8]. Emuja tapettiin aikalaisarvion mukaan noin 300.[9]
Australian emua suojellaan nykyään vuonna 1999 säädetyllä Enviroment Protection and Biodiversity Conservation Act 1999 -luonnonsuojelulailla. IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan emu on elinvoimainen, ja niiden määräksi on arvioitu noin 680 000 yksilöä. Australian emu on kuitenkin ainoa elossa oleva emulaji, ja esimerkiksi Tasmanian emu, Kangaroo Islandin Emu ja King Islandin Emu ovat kuolleet sukupuuttoon ihmisasutuksen takia tai metsästyksen seurauksena.[10][11]
Lähteet
muokkaa- ↑ Emu War Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Peter Mawson ja John L. Long: Emu (PDF) Department of Conservation and Land Management. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b Cliwe Roots: Flightless Birds, s. 29-30. Greenwood Publishing Group, 2006. ISBN 0313335451
- ↑ Gisela Kaplan: Famous Australian Birds, s. 33. Allen & Unwin, 2003. ISBN 1865088358
- ↑ a b Jay Mary Arthur: The default country, s. 123–124. UNSW Press, 2003. ISBN 0868405426
- ↑ How we lost the "Emu War" Global Emu Australia. Arkistoitu 8.11.2020. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Casuariiform Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ The Emu War fiveoclockwave.com. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)
- ↑ The Argus (Melbourne, Vic. : 1848-1954) Australian Newspapers. Viitattu 1.8.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Birdlife International: King Island Emu[vanhentunut linkki] Viitattu 25.8.2009 (englanniksi)
- ↑ Birdlife International: Kangaroo Island Emu (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.8.2009 (englanniksi)