Elokirva
Elokirva, joissakin lähteissä ruusukirva[2], (Metopolophium dirhodum) on pieni kirvoihin kuuluva hyönteinen. Sillä on jonkin verran merkitystä viljakasvien tuholaisena.
| Elokirva | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Aphidoidea |
| Heimo: | Kirvat Aphididae |
| Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
| Tribus: | Macrosiphini |
| Suku: | Metopolophium |
| Alasuku: | Metopolophium |
| Laji: | dirhodum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Metopolophium dirhodum |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Elokirvan siivettömät yksilöt ovat kapean päärynänmuotoisia, väriltään hailakan vaaleanvihreästä vaalean kellanvihreään ja eläimen selkäpuolella on tummempi, vihreä pitkittäisjuova. Tuntosarvet ovat noin 2/3 ruumiin pituudesta. Raajat, tuntosarvet ja vaharauhasputket ovat vaaleat, mutta kunkin tuntosarven jaokkeen kärki on tumma, samoin säären kärki ja nilkka. Takaruumiin kärjen cauda on vaalea, kärjestään melko tylppä ja pituudeltaan noin puolet vaharauhasputkien pituudesta. Vaharauhasputket ovat pitkät ja tyvestään paksummat. Siivelliset yksilöt muistuttavat siivettömiä. Ruumiin pituus 1,6–2,9 mm.[3][4][5]
Kromosomiluku 2n=18.[3]
Levinneisyys muokkaa
Elokirvaa tavataan laajalti lauhkeilla alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa[3][5] Suomessa siitä on havaintoja lähinnä maan eteläosista, mutta kirva on tavattu aina Inarin korkeudelta saakka[6]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Elokirva kuuluu kirvalajeihin, jotka vaihtavat ravintokasviaan. Primääri-isäntiä ovat luonnonvaraiset ja viljellyt ruusut. Näissä kirvat elävät pieninä ryhminä kasvin yläosissa lehtien alapinnoilla sekä kukannupuilla ja niiden varsilla. Kesäkuun lopulla tapahtuu osittainen isännänvaihto, jolloin osa kirvoista siirtyy sekundääri-isäntiin, joita ovat erilaiset heinä-, sara- ja vihviläkasvit. Tällöin niitä siirtyy myös vehnään, ohraan, kauraan ja maissiin. Sekundääri-isännillä kirvat elävät kasvin keskiosissa lehtien alapinnoilla ja aiheuttavat lehden kellastumisen, käpristymisen ja kuivumisen. Yksittäinen neitseellisesti lisääntyvä naaras elää 20–38 vuorokautta, jona aikana se synnyttää jopa 160 poikasta. Loppukesällä kirvat palaavat ruusuille ja syksyllä alkaa syntyä myös koiraita. Koiraat parittelevat naaraiden kanssa, jotka munivat ruusujen silmujen ympäristöön. Lajin kannalta parhaat olosuhteet ovat 21–25 °C:n lämpötila 70–80 % ilmankosteus. Vuoden aikana sukupolvia on 10–14 ja laji talvehtii munana.[5][4][7]
Länsi-Euroopassa laji lisääntyy usein ainoastaan neitseellisesti, jolloin talvehtiva vaihe on nymfi tai aikuinen kirva.[3] Kasvitaudeista elokirva levittää ainakin maissin mosaiikkivirusta (MMV) ja viljan kääpiökasvuviroosia (BYDV).[7]
Elokirvan torjunta tapahtuu muiden kirvojen torjunnan yhteydessä.[8][9]
Ravintokasvit muokkaa
Primääri-isäntiä ovat ruusut (Rosa), sekundääri-isäntiä heinäkasvit (Poaceae) ja sarakasvit (Cyperaceae) ja vihviläkasvit (Juncaceae).[3][5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Metopolophium dirhodum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Markku Savela
- ↑ a b c d e Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
- ↑ a b Aphid identification (englanniksi)
- ↑ a b c d Agroatlas (englanniksi)
- ↑ Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b HYPP Zoology
- ↑ farmit.net
- ↑ MTT, Kasper: Elokirva(Metopolophium dirhodum)
Aiheesta muualla muokkaa
- Aphid Species File (englanniksi)
- Plantwise: Rose-grass aphid (Metopolophium dirhodum) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Metopolophium dirhodum (rose-grass aphid) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Metopolophium dirhodum, the Rose-grain aphid (englanniksi)