Avaa päävalikko
Ellen Urho (kesk.) norjalaisten kollegoidensa kanssa 1960-luvun alussa.

Ellen Alli Marjatta Helevuo-Urho (o.s. Helevuo, ent. Höglund; 22. tammikuuta 1920 Pirkkala17. lokakuuta 2018 Helsinki[1]) oli suomalainen musiikkipedagogi, koulutukseltaan filosofian kandidaatti.[2][3] Urho työskenteli lehtorina Helsingin opettajakorkeakoulussa vuosina 1959–1965 ja Helsingin Tyttönormaalilyseossa vuosina 1965–1970.[2] Hän oli Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosaston johtaja 1970–1975, musiikkikasvatuksen professori 1980–1987 sekä korkeakoulun vararehtori 1975–1981 ja rehtori 1981–1987.[4]

Ellen Urholla oli useita musiikkialan luottamustehtäviä. Hän toimi mm. Esittävän Säveltaiteen Edistämiskeskuksen (ESEK) hallituksen jäsenenä vuosina 1982–1990, valtion säveltaidetoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1983–1986 sekä Kansainvälisen musiikkikasvatusjärjestön (ISME) jäsenenä vuosina 1986–1988; kyseisen järjestön kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1992. Urho sai säveltaiteen valtionpalkinnon vuonna 1986. Hän julkaisi useita musiikkipedagogisia teoksia.[2]

JulkaisujaMuokkaa

  • Musiikki eilen ja tänään I–II (yhdessä Paavo Helistön ja Erkki Pohjolan kanssa, 1973)
  • Musiikin didaktiikka (Marja Linnankiven ja Liisa Tenkun kanssa, 1981)
  • Lukion musiikki I–III (Paavo Helistön ja Erkki Pohjolan kanssa, 1984)

LähteetMuokkaa

  1. Urho, Ulla-Marja – Kotilainen, Tuula: Sibelius-Akatemian ainoa naisrehtori. Helsingin Sanomat, 3.11.2018, s. C 24. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto (2. painos), s. 455. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  3. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 170. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  4. WSOY Iso Tietosanakirja osa 3, s. 199. WSOY 1995.
    Facta 2001, osa 5, p. 631. WSOY 1982.

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.