Eliza McCardle Johnson
Eliza McCardle Johnson (4. lokakuuta 1810, Tennessee – 15. tammikuuta 1876, Tennessee) oli Yhdysvaltain 17. presidentin Andrew Johnsonin puoliso.[1]
| Eliza McCardle Johnson | |
|---|---|
 Johnson vuonna 1883 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. lokakuuta 1810 Tennessee, Yhdysvallat |
| Kuollut | 15. tammikuuta 1876 (66 vuotta) Tennessee, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Puoliso | Andrew Johnson |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä
muokkaaEliza McCardle kasvoi ja opiskeli Rhea Academyssa Greenevillessä, Tennesseessä. Vuonna 1827 hän meni naimisiin kunninahimoisen ja lahjakkaan räätäli Andrew Johnsonin kanssa. Nuori pari – morsian oli 17-vuotias ja sulhanen 18-vuotias – perusti räätälinliikkeen ja työskenteli yhdessä. Eliza kannusti Andrewia jatkamaan koulutustaan ja parantamaan puhetaitojaan, mutta toisin kuin väitetään, hän ei kuitenkaan opettanut miestään lukemaan ja kirjoittamaan.[1]
Sisällissodan aikana Johnsonit pysyivät uskollisina Unionille. Perhe joutui hajalleen, yksi pojista ja yksi vävyistä kuoli ja Eliza Johnson oli sotainvalidi lopun elämäänsä.[2]
Vaikka hän rohkaisi miestä tämän poliittisella uralla, Eliza Johnson ei itse nauttinut julkisuudesta, vaan keskitti mieluummin voimansa heidän viiden lapsensa kasvattamiseen (joista neljä syntyi avioliiton seitsemän ensimmäisen vuoden aikana) ja talon ylläpitoon. Kun Andrew palveli Yhdysvaltain edustajainhuoneessa (1843–1853), Eliza ja lapset jäivät Tennesseehen, ja hän teki ensimmäisen matkansa Washington D.C.:hen vasta vuonna 1860, paljon sen jälkeen, kun Andrew valittiin senaattiin. Hän itse asiassa vietti hyvin vähän aikaa Washingtonissa ennen kuin hänen miehestään tuli presidenttti Abraham Lincolnin salamurhan jälkeen huhtikuussa 1865. Huono terveys – hän sairasti tuberkuloosia – ja huoli kahdesta eloon jääneestä pojasta, jotka kärsivät alkoholismista, lisäsivät hänen taipumusta jäädä taustalle.[1]
Presidentin puolisona Eliza jätti sosiaaliset tehtävät tyttärelleen Martha Pattersonille, joka sai kiitosta yksinkertaisista tavoistaan ja kovasta työstään. Eliza Johnson sanoi jopa, että hän ja hänen perheensä olivat "yksinkertaisia ihmisiä Tennesseen vuoristosta, jotka on tuotu tänne kansallisen onnettomuuden takia".[1]
Eliza Johnson saattoi Valkoisen talon toisen kerroksen huoneestaan vaikuttaa enemmän miehensä päätöksiin kuin tuolloin tiedettiin. Hän luki sanomalehtiä ja jakoi niiden sisällön aviomiehelleen, ja seurasi tiiviisti virkasyytteen käsittelyä kongressissa. Vapauttavan tuomion jälkeen Eliza julisti: "Tiesin, että hänet vapautetaan, tiesin sen."[1]
Kun Johnsonin presidenttikausi päättyi vuonna 1869, Eliza ja Andrew palasivat Greenevilleen. Vuonna 1875 Andrew valittiin senaattiin, mutta hän kuoli myöhemmin samana vuonna. Eliza oli liian sairas osallistuakseen miehensä hautajaisiin, ja hän kuoli kuusi kuukautta myöhemmin tyttärensä kotona, maatilalla Greenevillen ulkopuolella. Pariskunta haudattiin nykyiselle Andrew Johnsonin kansalliselle hautausmaalle Greenevillessä.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Betty Boyd Caroli: Eliza Johnson Encyclopaedia Britannica. Viitattu 1.4.2024.
- ↑ Eliza McCardle Johnson whitehouse.gov. Viitattu 1.4.2024.