Wikipedia

Elina Brotherus

suomalainen valokuvaaja ja videotaiteilija

Elina Anneli Brotherus (s. 29. huhtikuuta 1972 Helsinki)[1] on valokuvaaja ja videotaiteilija. Hän on eräs kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista nykyvalokuvaajista[2][3].

Tausta muokkaa

Brotherus valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan analyyttinen kemia vuonna 1997.[4] Kaksi vuotta aiemmin[5] hän oli myös aloittanut valokuvaustaiteen opinnot Taideteollisen korkeakoulussa, josta valmistui maisteriksi vuonna 2000.[4]

Ura muokkaa

Brotherus on pitänyt vuodesta 1997 lähtien[6] lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.[7] Hänet on palkittu lukuisilla suomalaisilla ja kansainvälisillä valokuvapalkinnoilla, muun muassa Fotofinlandialla vuonna 2000 ja Carnegie Art Awardin nuoren taiteilijan palkinnolla vuonna 2003.[4] Hän sai vuoden 2008 valokuvataiteen valtionpalkinnon.[8] Vuonna 2012 Brotherukselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.[9]

Brotherus on julkaissut muun muassa valokuvateokset Decisive Days (2002) ja The New Painting (2005). Hän teki Helsingin kaupungin tilaaman apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin valokuvamuotokuvan, jonka hinta aiheutti kohua loppuvuodesta 2004.[10] Brotherus on kuvannut yhdessä Kira Gluschkoffin kanssa molempien signeeraamat kuvat näyttelyyn What if?, joka oli esillä Pick Me -galleriassa Helsinki Photography -biennaalin yhteydessä.[11]

Vuonna 2015 Brotherukselta ilmestyi taiteilijakirja 12 ans apres / 12 vuotta myöhemmin / 12 years later, johon Riikka Ala-Harja kirjoitti novellin 10 vuotta myöhemmin.[12]

Alkuvuodesta 2017 Brotheruksen tuotannosta oli esillä laaja takautuva näyttely Turun taidemuseossa. [13] Loppuvuodesta Brotheruksen töitä oli näytteillä yksityisnäyttelyssä Pariisin Pompidou-keskuksessa, mikä oli Brotheruksen saama palkinto ranskalaisen rahapeliyhtiö PMU:n Carte Blanche -valokuvakilpailussa.lähde? Pariisista työt tulivat tammikuussa 2018 näytteille Helsingin Galleria Heinoon[14].

Brotheruksen laajin oma valokuvanäyttely, Tila – Aika – Liike, pidettiin Jyväskylässä lokakuusta 2023 helmikuuhun 2024. Kolmeen näyttelytilaan jakautunut kokonaisuus käsitteli kolmea eri teemaa: Aalto2-museokeskuksessa nähtiin Brotheruksen kuvia Alvar Aallon arkkitehtuurista ja tiloista, Jyväskylän taidemuseossa kuvia Brotheruksen uran varrelta ja Galleria Ratamossa kuvia teemalla liike.[15][16]

Brotherus on ohjannut ja kuvannut kymmeniä kokeellisia lyhytelokuvia ja dokumentteja. Monet lyhytelokuvista hän on tehnyt yhteistyössä tanssija-koreografi Hanna Brotheruksen kanssa.[17]

Tyyli ja vaikutteet muokkaa

Kemian gradun valmistuttua Brotherus saattoi luopua tiukasta tieteellisestä ajattelusta. Tämä aiheutti ”valtavan luovuuden purskahduksen”. Hänen ensimmäiset näyttelyihin asti päätyneet työnsä ovat peräisin tältä ajalta.[5]

Brotheruksen varhaiset työt käsittelivät henkilökohtaisia kokemuksia, rakkautta ja sen puutetta. 1990-luvun lopulta lähtien hän on keskittynyt ihmisen esittämiseen maisemassa sekä mallin ja taiteilijan suhteen pohdintaan. Sarja The New Painting tarkastelee geometristen maisemien ja figuuritutkielmien kautta valokuvauksen suhdetta taidehistoriaan ja klassisen maalaustaiteen ikonografiaan. Sarjasta 12 ans après lähtien Brotherus on palannut omaelämäkerrallisiin teemoihin.[6][18] Hänen valokuvateoksensa Carpe Fucking Diem (2015) käsittelee lapsettomuutta.[19]

Brotherus esiintyy itse suurimmassa osassa valokuvistaan. Hän kuvaa usein alastonta vartaloa ja tutkii kuvissaan tarkasti ihmisen tunnemaisemaa.[20]

Yksityiselämä muokkaa

Elina Brotherus asuu ja työskentelee sekä Suomessa että Ranskassa.[4] Hänen elämänkumppaninsa on kuvataiteilija Lauri Astala.[21]

Tanssija-koreografi ja kirjailija Hanna Brotherus on Elina Brotheruksen pikkuserkku ja läheinen ystävä. Elina Brotherus on laulaja-lauluntekijä Elsa Brotheruksen kummitäti.[22]

Teokset muokkaa

  • Brotherus, Elina & Kaila, Jan: Decisive Days, valokuvia-photographies-photographs 1997 - 2001. Oulu: Kustannus Pohjoinen, 2002. ISBN 9517493665.
  • Brotherus, Elina: The New Painting. Lontoo: Thames & Hudson, 2005. ISBN 9780954600815. (englanniksi, ranskaksi)
  • Brotherus, Elina: Etudes d'après modèle, danseurs. Pariisi: Les Éditions Textuel, 2007. ISBN 978-2-84597-245. (ranskaksi, englanniksi)
  • Brotherus, Elina & Ala-Harja, Riikka: 12 ans apres / 12 vuotta myöhemmin / 12 years later. Helsinki: Sémiosquare, 2015. ISBN 978-951-97491-4-3. (ranskaksi, suomeksi, englanniksi)
  • Brotherus, Elina: Carpe Fucking Diem. Berliini: Kehrer, 2015. ISBN 978-3-86828-626-7.

Palkinnot muokkaa

Lähde:[4]

  • Fotofinlandia 2000
  • Prix Mosaïque, Centre National de l'Audiovisuel, Luxemburg 2001
  • Carnegie Art Award, nuoren taiteilijan palkinto 2003
  • Prix Niépce, Gens d'images, Ranska 2005
  • Valokuvataiteen valtionpalkinto 2008
  • Pro Finlandia-mitali 2012
  • Valtion viisivuotinen taiteilijaprofessoriapuraha 2021[23]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Pajala, Lasse & Lagerbohm, John (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2011, s. 87. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  2. ↑ Tunnetuimpia suomalaisia valokuvaajia suomenlehtikuvaajat.fi. 21.3.2018. Viitattu 7.1.2021.
  3. ↑ Elina Brotherus 100finnishphotographers.fi. Viitattu 7.1.2021.
  4. ↑ a b c d e Valjakka, Timo: Elina Brotherus: Valokuva on kuin aikakone HS.fi. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
  5. ↑ a b Brotherus, Elina & Kaila, Jan: Decisive Days, valokuvia-photographies-photographs 1997-2001, s. 127. Oulu: Kustannus Pohjoinen, 2002. ISBN 951-749-366-5.
  6. ↑ a b Bright, Susan: Elina Brotherus: Artist and Her Model, s. liite. Bryssel: Le caillou bleu, 2012. ISBN 978-2-930537-15-3.
  7. ↑ Elina Brotherus - Artist's Profile - The Saatchi Gallery www.saatchigallery.com. Viitattu 8.3.2016.
  8. ↑ Valtionpalkinnot Matti Kassilalle, Kristiina Uusitalolle, Arkkitehtityöhuone APRT:lle ja Elina Brotherukselle (tiedote) 29.9.2008. Opetusministeriö. Arkistoitu 9.10.2008. Viitattu 29.9.2008.
  9. ↑ Sofi Oksaselle Pro Finlandia Yle Uutiset. 3.12.2012. Viitattu 3.12.2012.
  10. ↑ Muistatko nämä kohutut muotokuvat? Studio55.fi. 14.3.2013. Viitattu 22.9.2015.
  11. ↑ Katja Okkonen, Kahden kimppa, Helsingin Sanomat 23.3.2011 sivu C 1
  12. ↑ Salminen, Hannele: Elina Brotherus jätti hyvästit nuoruuden unelmille Oma aika. 16.1.2015. Arkistoitu 24.4.2015. Viitattu 22.9.2015.
  13. ↑ Nurmio, Satu: Kuusi näyttelyä jotka on pakko nähdä tänä keväänä, Yle Uutiset 4.2.2017. Viitattu 26.3.2017.
  14. ↑ Mäcklin, Harri: Elina Brotheruksen leikkisät valokuvat ja videot tulivat Pompidou-keskuksesta Suomeen – Avajaispäivänä väki jonotti katsomaan teoksia hs.fi. 13.1.2018. Viitattu 14.1.2018.
  15. ↑ Polamo, Jaana: Mekoilla maalaaja Yle.fi. 5.12.2023. Yleisradio. Viitattu 9.4.2024.
  16. ↑ Elina Brotheruksen laaja kolmen näyttelyn kokonaisuus avautuu Jyväskylässä alvaraalto.fi. 29.8.2023. Alvar Aalto -säätiö. Viitattu 9.4.2024.
  17. ↑ Elina Brotherus Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 9.4.2024.
  18. ↑ Brotherus, Elina & Ala-harja, Riikka: 12 ans apres / 12 vuotta myöhemmin / 12 years later, s. 83. Helsinki: Sémiosquare, 2015. ISBN 978-951-97491-4-3.
  19. ↑ Viljanen, Kaisa: Valokuvaaja teki puhuttelevan ja rohkean kirjan lapsettomuudesta HS.fi. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
  20. ↑ Karimaa, Ida: Täydellisyyttä etsimässä: valokuvaaja Elina Brotherus Elävä arkisto | yle.fi. Viitattu 8.3.2016.
  21. ↑ Kantokorpi, Otso: Julkaistua 295: Elina Brotherus luo seesteisen naisen kuvan, Alaston kriitikko -blogi 3.5.2012. Viitattu 27.3.2017.
  22. ↑ Heinonen, Riikka: Pikkulasten äitinä Hanna Brotherus oli aina huolissaan jostakin – nyt hän haluaisi oppia yhden asian Anna.fi. 1.4.2024. Viitattu 9.4.2024.
  23. ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 16.7.2021. Viitattu 17.7.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elina_Brotherus&oldid=22314426”