Eliminativismi
Eliminativismi on filosofiassa jotakin tyyppiä olevia entiteettejä koskeva näkemys, jonka mukaan kyseistä tyyppiä olevia entiteettejä ei ole olemassa.[1][2]
Esimerkiksi materialistit ovat eliminativisteja aineettoman sielun suhteen, nykyaikaiset kemistit ovat eliminativisteja flogistonin suhteen, ja nykyaikaiset fyysikot ovat eliminativisteja kalorikin ja valoeetterin suhteen. Filosofian historiassa esimerkiksi kovat deterministit, kuten paroni d'Holbach (1770), olivat eliminativisteja vapaan tahdon suhteen, ja David Hume oli eliminativisti minän suhteen.[2]
Nykyään eliminativismilla viitataan useimmiten mielenfilosofiseen eliminatiiviseen materialismiin, jossa ajattelu pyritään redusoimaan aineeseen. Se edustaa materialistista mielenfilosofiaa, ja kieltää eräiden mieleen liitettyjen oletettujen entiteettien, kuten uskomukset tai kvaliat, olemassaolon.[1][3]
Eliminativismi tulee erottaa skeptisismistä, jonka mukaan totuutta jonkin asian suhteen ei tunneta.[1] Eliminativismi eroaa myös jotakin tyyppiä olevia ilmiöitä koskevasta reduktionismista, joka ei kiellä ilmiöiden olemassaoloa, mutta pyrkii redusoimaan eli palauttamaan ne jotakin toista tyyppiä oleviin osiin tai toista tyyppiä koskeviin kuvauksiin.lähde?
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Blackburn, Simon: ”Eliminativism”, The Oxford dictionary of philosophy, s. 112. Second edition revised. Oxford: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-211694-0.
- ↑ a b Ramsey, William: Eliminative Materialism Stanford Encyclopedia of Philosophy. 9.10.2007.
- ↑ Eliminativismi Tieteen termipankki. Viitattu 3.5.2021.