Eligius Olsoni

Äyräpään ja Muolaan kruununvouti

Herman Eligius Olsoni (1. joulukuuta 1823 Ruskeala13. marraskuuta 1889 Muolaa) oli suomalainen virkamies ja suomalaisen virkakielen kehittäjä.[1]

Henkilöhistoria muokkaa

Olsonin vanhemmat olivat veronkirjoittaja, maanviljelijä Anders Johan Olsoni ja Anna Wilhelmina Westzynthius ja puoliso vuodesta 1853 Rosalie Elisabet Nordström (1834–1911). Juristi, pormestari Alcides Olsoni oli heidän poikansa. Eligius Olsoni harjoitti yliopisto-opintoja 1854–1855, mutta ei suorittanut mitään loppututkintoa. Hän sai pätevyyden lääninkamreerin, kruununvoudin ja muihin vastaaviin virkoihin 1855. Olsoni oli Leppävirran sijaisnimismies 1846, Mikkelin lääninhallituksen ylimääräinen kanslisti vuodesta 1847, Juvan itäisen piirin nimismies vuodesta 1852 ja Puumalan nimismies ja Viipurin lääninhallituksen varalääninkamreeri vuodesta 1861. Suomen kielen kääntäjä ja Äyräpään ja Muolaan kruununvouti hän oli vuodesta 1882. Hän toimi virkakielikomitean puheenjohtajaja 1882–1883. Olsoni oli myös Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran puheenjohtaja 1865–1867 ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kansanvalistusseuran jäsen. Olsonin johdolla toiminut virkakielikomitea julkaisi Ruotsalais-suomalaisen laki- ja virkakielen sanaston 1883 ja Olsonille myönnettiin ansioistaan Pyhän Stanislauksen ritarikunnan 2. luokan ritarimerkki. Olsonilla oli muita komiteajäsenyyksiä. Hän omisti perheensä asuinpaikkana Pohjolan kartanon Nuijamaalla.[1][2]

Julkaisuja muokkaa

  • Ruotsalais-suomalainen laki- ja virkakielen sanasto = Svensk-finsk lag- och kurialterminologi, 1883 (toim. muiden kanssa)

Lähteet muokkaa

  1. a b Mäkelä-Alitalo, Anneli: Olsoni, Eligius (1823–1889) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 17.5.2024.
  2. Kuollut. Aura, 22.11.1889, nro 273, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.5.2024. (ei-vapaa)

Aiheesta muualla muokkaa