Eläinten älykkyydestä
Eläinten älykkyydestä (m.kreik. Πότερα τῶν ζῴων φρονιμωτέρα, τὰ χερσαῖα ἢ τὰ ἔνυδρα, Potera tōn zōōn fronimōtera, ta khersaia ē ta enydra; lat. De sollertia animalium) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja XII, 66) kuuluva tutkielma,[1] joka käsittelee nimensä mukaisesti eläinten älykkyyttä sekä sitä kysymystä, ovatko maa- vai vesieläimet älykkäämpiä.
| Eläinten älykkyydestä | |
|---|---|
| Πότερα τῶν ζῴων φρονιμωτέρα, τὰ χερσαῖα ἢ τὰ ἔνυδρα | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Plutarkhos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | filosofia |
| Julkaistu | noin 70–80 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Tua Korhonen ja Liisa Kaski |
| Kustantaja | Gaudeamus |
| Julkaistu | 2015 |
| ISBN | 978-952-495-352-8 |
| Sarja: Moralia | |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teos on suomennettu kokoelmassa Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia, johon sisältyy myös Plutarkhoksen teos Gryllos sekä valikoimia teoksesta Pitopuheita.
Historia muokkaa
Plutarkhoksen oletetaan kirjoittaneen teoksen nuoruudessaan joskus vuoden 70 jälkeen. Se vaikuttaa edustavan kirjoittajansa stoalaisuutta vastustanutta kautta. Teoksessa on monia yhtäläisyyksiä Plutarkhoksen Gryllos-dialogiin sekä teokseen Lihansyönnistä. Plutarkhoksen eläimiä koskevien tietojen lähteenä ovat toimineet erilaiset aihetta käsittelevät kokoelmat sekä muun muassa Aristoteleen teosten kommentaarit. Lähteiksi on ehdotettu muun muassa Khrysipposta, Theofrastosta, Hagnonia, Aleksanteri Myndoslaista sekä Ksenokratesta. Samoja lähteitä ovat käyttäneet muun muassa Aelianus teoksessaan De natura animalium sekä Plinius vanhempi teoksessaan Naturalis historia.[2]
Teos on saattanut olla Plutarkhoksen filosofikoulun harjoitus, jonka väittelyosan luonnoksen ovat kirjoittaneet alun perin koulun oppilaat. Nykyaikaan säilynyt versio teoksesta saattaa olla epätäydellinen. Tekstissä on aukkoja, ja alkuperäinen teksti on saattanut olla pidempi. Lampriaan tekemässä Plutarkhoksen teosten luettelossa teos on numerolla 147.[2]
Sisältö muokkaa
Plutarkhoksen teos on muodoltaan dialogi. Se kuvaa Plutarkhoksen kodissa Khaironeiassa kokoontuneessa filosofipiirissä viininjuonnin lomassa käytyä keskustelua. Teos jaetaan 37 lukuun. Itse keskustelu jakaantuu kahteen osaan. Teoksen alussa Plutarkhoksen isä Autobulos ja stoalainen Soklaros väittelevät yleisesti eläinten henkisistä kyvyistä (luvut 1–8). Keskustelu on jatkoa edellisen päivän kokoontumiselle, jossa oli käsitelty metsästämistä. Lähtökohdaksi otetaan stoalaisten esittämä väite, jonka mukaan eläimet ovat sieluttomina olentoina kokonaan vailla älyä ja järkeä. Keskustelussa todetaan, että eläimet ovat kyllä älykkäitä, mutta niiden äly on vähemmän terävää ja ymmärrys vähäisempää kuin ihmisillä. Emmehän sano ihmisiäkään sokeiksi, kuuroiksi tai rammoiksi vain siksi, että joillakin eläimillä on meitä paremmat aistit tai ne ovat meitä nopeampia. Näin stoalainen kanta hylätään.[3]
Tämän jälkeen käydään varsinainen kilpaväittely kahden nuoremman miehen, Aristotimoksen ja Faidimoksen välillä (luvut 9–36). Se käsittelee sitä kysymystä, kummat ovat älykkäämpiä, maa- vai vesieläimet. Teoksen alun perusteella väittely sekä sen paikka ja aika on sovittu etukäteen edellisenä päivänä, ja näin nuorukaiset ovat valmistautuneet siihen ennalta.[2] Aristotimos puolustaa ensin maaeläinten älykkyyttä. Hän ja hänen seurassaan olevat nuorukaiset kuvataan hyviksi metsästäjiksi. Aristotimos lähteekin liikkeelle metsästyksestä, todeten sen olevan kalastusta arvostetumpaa juuri siksi, että maaeläimet osoittavat monenlaista älykkyyttä, kun taas mereneläimet osoittautuvat monella tavoin alhaisiksi. Tämän jälkeen hän esittää useita suoraan lähdeteoksista peräisin olevia esimerkkejä maalla elävien eläinten sekä lintujen älykkyyden puolesta.[4] Tämän jälkeen Faidimos puhuu merenelävien ja muiden vesieläinten älykkyyden puolesta. Hänen seuralaisineen kuvataan rooliinsa sopivasti olevan kotoisin rannikolta ja saaristosta. Myös Faidimos antaa useita esimerkkejä eläinten älykkyydestä. Vesieläimiin lukeutuvat esityksessä paitsi kalat, delfiinit, kilpikonnat, krokotiilit ja hylkeet, myös muun muassa vesilinnut, kuten halkyon. Faidimos toteaa, ettei merenelävistä ole yhtä helppoa saada tietoa kuin maaeläimistä, mikä vaikuttaa käsityksiimme niistä. Ne osoittautuvat kuitenkin monin tavoin vähintään yhtä älykkäiksi kuin maaeläimet. Keskustelun lopputulema on se, että kaikki eläimet, sekä maa- että vesieläimet, ovat älykkäitä. Näin kummankaan näkökannan puolestapuhujat eivät suoraan voita väittelyä.[5]
Teoksen alkuosa edustaa selvästi teknisempää filosofiaa, joka esitetään kokeneempien filosofien suulla, kun taas loppuosan väittely on enemmän empiiriseen kokemukseen ja arkijärkeen perustuvaa esitystä. Käytettyjen ilmaisujen voidaan tarkoituksella katsoa pyrkivän hämärtämään eroa ihmisten ja eläinten välillä.[6] Lopuksi Plutarkhos toteaa nuorukaisten käymästä väittelystä Soklaroksen suulla: ”kun yhdistetään se, mitä olette puhuneet toisianne vastaan, te yhdessä todistatte hienosti niitä vastaan, jotka eivät suo eläimille järkeä eivätkä ymmärrystä”. Tärkeintä oli siis yhdessä kumota stoalainen näkemys.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Sironen, Erkki & Vesterinen, Sampo: Liite Plutarkhoksen kirjallinen jäämistö, teoksessa Plutarkhos: Hellien tunteiden kirja, s. 191–193. Suomentaneet ja selityksin varustaneet Erkki Sironen ja Sampo Vesterinen. Jälkisanat Erkki Sironen. Olympos. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-3274-9.
- ↑ a b c Cherniss, Harold & Helmbold, William C.: Whether Land or Sea Animals Are Cleverer: Introduction Perseus. Viitattu 24.4.2017. (englanniksi)
- ↑ Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä 1–8.
- ↑ Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä 9–22.
- ↑ Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä 23–36.
- ↑ Roskam, Geert & Van der Stockt, L. (toim.): Virtues for the People. Aspects of Plutarchan Ethics, s. 274. Plutarchea hypomnemata 4, ISSN 2466-572X. Universitaire Pers Leuven, 2011. ISBN 905867858X. Google Books. (englanniksi)
- ↑ Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä 37.
Kirjallisuutta muokkaa
Suomennos muokkaa
- Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä. Teoksessa Plutarkhos: Eläinten älykkyydestä ja muita kirjoituksia. Suomentaneet Tua Korhonen ja Liisa Kaski. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-352-8.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa
- Plutarch: Whether Land or Sea Animals Are Cleverer. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume XII. Loeb Classical Library 406.. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1956. ISBN 9780674994478. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla muokkaa
- Plutarch: On the Intelligence of Animals (englanniksi)
- Plutarch: Whether Land or Sea Animals Are Cleverer (De sollertia animalium). Perseus. (englanniksi)