Wikipedia

Lihansyönnistä

Lihansyönnistä (m.kreik. Περὶ σαρκοφαγίας, Peri sarkofagias; lat. De esu carnium) on Plutarkhoksen Moralia-kokoelmaan (kirja XII, 68) kuuluva tutkielma, jonka aiheena on lihansyönti sitä vastustavalta kannalta. Teos on antiikin varhaisin säilynyt teos, jossa kasvissyönnille esitetään rationaalisia filosofisia perusteluja.[1]

Lihansyönnistä
Περὶ σαρκοφαγίας
Alkuperäisteos
Kirjailija Plutarkhos
Kieli muinaiskreikka
Genre filosofia
Julkaistu n. 100
Suomennos
Suomentaja Tua Korhonen, Antti J. Niemi, Pia Åberg
Kustantaja Summa
Julkaistu 2004
ISBN 952-5418-15-4
Sarja: Moralia
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sisältö muokkaa

»Voiko ateria olla muuta kuin kallis, jos sitä varten tapetaan jokin elävä olento? Pidämmekö sielua vähäarvoisena?[2]»

Teos koostuu kahdesta osasta, joissa kummassakin on seitsemän lukua. Kummatkin osat loppuvat kesken. Tekstissä on aukkoja myös muissa kohdissa.

Plutarkhos katsoo, että ihmiset ovat olleet alun perin kasvissyöjiä. Tämän vuoksi hän tutkii teoksensa alussa, mistä lihansyönti on saanut alkunsa. Hänen mukaansa se on saanut alkunsa silloin, kun ihmisillä ei ollut juuri mitään muuta syötävää — hänen mukaansa maailma oli ennen sellainen, ettei maata voitu eikä osattukaan viljellä. Sen sijaan hänen aikansa lihansyönti on pelkkää ylellisyyttä, turhan nautinnon tavoittelua ja hybristä, sillä ruokaa on riittävästi.[3] Plutarkhoksen mukaan eläimiä saisi syödä vain välttämättömyyden pakosta.[4] Toiseksi syyksi lihansyönnille Plutarkhos mainitsee ihmisissä alusta asti olevan 'titaanisen' pahan.[5]

Plutarkhos huomauttaa, ettei ihminen ole luonnostaan tarkoitettu lihansyöntiin. Tämän näkee muun muassa hänen hampaistaan, sillä ihmisellä ei ole raateluhampaita; muusta ruumiinrakenteestaan, sillä ihminen ei itse pysty surmaamaan esimerkiksi nautaa ja sikaa pelkästään omaa ruumistaan käyttämällä; sekä ruoansulatuksestaan, sillä liharuoka ei sovellu ihmisille ellei lihaa ensin paisteta ja sitten mausteta voimakkaasti.[6]

Kokkien työtä Plutarkhos vertaa egyptiläisiin ruumiinlaittajiin: samoin kuin ruumista palsamoitaessa siitä poistetaan sisälmykset ja se täytetään yrteillä, aivan samoin kun eläimen ruumiista valmistetaan ruokaa, siitä poistetaan sisälmykset ja se maustetaan eri tavoin.[7]

Plutarkhoksen mukaan lihansyönti raaistaa ja hämmentää ihmisen sielun: eläinten syönti johtaa myös muihin raakuuksiin, kuten ihmisten surmaamiseen.[8] Plutarkhos vastustaa lihansyöntiä myös eläinten ominaisuuksien ja oikeuksien perusteella. Hänen mukaansa myös eläimillä on aistit, sielu ja järki.[2] Teoksen lopussa Plutarkhos käsittelee myös eräänlaista oikeudellista sopimusta ihmisten ja eläinten välillä, mutta tämä käsittely katkeaa kesken.[9]

Plutarkhos tarkastelee myös ajatusta sielunvaelluksesta ja sen suhdetta lihansyöntiin. Hän ei tiedä, siirtyvätkö sielut kuoleman jälkeen toisiin ruumiisiin, mutta käyttää pelkkää mahdollisuutta yhtenä syynä torjua lihansyönti: tällöinhän ihmiset saattaisivat surmata ja syödä esimerkiksi omia aiemmin kuolleita sukulaisiaan.[10]

Plutarkhos nojaa kasvissyönnissään pitkälti pythagoralaiseen filosofiaan. Pythagoraan lisäksi hän lainaa useissa kohdin Empedokleen oppeja. Hän esittää argumentteja erityisesti stoalaisia vastaan, samoin kuin eräissä muissa tutkielmissaan. Lihansyöntiin liittyen Plutarkhos katsoo stoalaisten olevan epäjohdonmukaisia, sillä he kieltävät itseltään joitakin nautintoja, kuten hajusteet ja leivonnaiset, epäoleellisina, mutta syövät kuitenkin lihaa.[11]

»Emmekö -- luopuisi tavasta viihdyttää vieraitamme, viettää häitä ja seurustella ystäviemme kanssa verta vuodattaen ja murhaten?[12]»

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Korhonen et al. 2004, ”Saatteeksi”. Teoksessa Plutarkhos 2004, s. 7.
  2. ↑ a b Plutarkhos: Lihansyönnistä II.3.
  3. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä I.1–2.
  4. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä I.4.
  5. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä I.7.
  6. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä I.5.
  7. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä I.5, II.1.
  8. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä I.6, II.4.
  9. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä II.7.
  10. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä II.5.
  11. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä II.6.
  12. ↑ Plutarkhos: Lihansyönnistä II.4.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

  • Plutarkhos: Lihansyönnistä. (Peri sarkofagias.) Kääntäneet Tua Korhonen, Antti J. Niemi ja Pia Åberg. Helsinki: Summa, 2004. ISBN 952-5418-15-4.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Plutarch: On the Eating of Flesh. Teoksessa Plutarch: Moralia. Volume XII. Loeb Classical Library 406. Concerning the Face Which Appears in the Orb of the Moon. On the Principle of Cold. Whether Fire or Water Is More Useful. Whether Land or Sea Animals Are Cleverer. Beasts Are Rational. On the Eating of Flesh. Cambridge, MA: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Aiheesta muualla muokkaa

Teos muokkaa

Arvosteluja muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lihansyönnistä&oldid=19782990”