Wikipedia

Ekokylä

ympäristöystävällisiin tavoitteisiin pyrkivä kylä, asuinalue tai kaupunginosa

Ekokylä on useimmiten pientaloista muodostuva kylämäinen asuntoryhmä, jossa asumiseen liittyy ekologisia tavoitteita. Usein asumiseen liittyy myös erilaisia sosiaalisia tavoitteita:[1] esimerkiksi kansainvälinen ekokyläorganisaatio Global Ecovillage Network on kirjannut ekoyhteisöasumisen piirteiksi johonkin kuulumisen tunteen.[2] Monet ekoyhteisöt järjestävät toisaalta sosiaalista ja kulttuurista toimintaa kuten kursseja, työpajoja tai juhlia. Tapahtumat saattavat olla myös yhteisön ulkopuolisille avoimia. Lisäksi yhteisöt saattavat vuokrata tilojaan majoitus- ja kokoustiloiksi.[3] Monessa ekoyhteisössä toimii osuuskunta, jonka kautta jäsenet harjoittavat yritystoimintaa. Yhteisöjen tilat saattavat omalta osaltaan mahdollistaa yrittäjyyden. On olemassa ekoyhteisöjä, jotka tarjoavat yritystoiminnan ansiosta monenkinlaisia palveluita.[4]

Dyssekilden ekokylä Tanskassa

Ekokylien perusajatukseen kuuluu omavarainen ruoantuotanto. Osa ekokylistä tuottaa ruokaa myyntiin, mutta osa vain kylän asukkaiden omaan käyttöön.[3]

Monet ekokylät on suunniteltu joustamaan asukkaiden elämäntilanteiden mukaan esimerkiksi lastenhoito- tai asumisjärjestelyissä. Joissain ekokylissä kotiopetus on suosittua.[5]

Ekokylän määritelmäMuokkaa

Ekokylille ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Hyvin erityyppisiä, ja ekologisilta periaatteiltaan hyvin erisuhtaisia asuntoryhmiä on nimitetty ekokyliksi.[1] Suomen Kestävän Elämäntavan Yhteisöt ry:n (SKEY) hallituksen puheenjohtaja Pauliina Helle määrittelee ekokylän asuinyhteisöksi, joka tavoitteellisesti edistää ja huomioi toiminnassaan niin ekologista, ekonomista, sosiaalista kuin maailmankuvallistakin kestävyyttä.[6] Ekokylä on enemmän käsitteellinen kuin fyysinen määrite, ja ekokyläksi voidaankin nimittää myös kerrostaloihin tai vanhoihin rakennuksiin perustettuja ekologisin periaattein toimivia asuinyhteisöjä.[1]

Rakennetut ekokylät voidaan jaotella toimintansa ja sijaintinsa puolesta kolmeen tyyppiin:[7]

  1. Tilakylä: kylä elää symbioosissa elintarvikkeita tuottavan maatilan kanssa.
  2. Ekokortteli sijaitsee kaupunkiympäristössä
  3. Eri asteiset ekokylävaihtoehdot yllä mainittujen määritysten väliltä

Kylät voidaan jaotella myös suhteessa ympäristöön:[7]

  • Ensimmäisen sukupolven ekokylät keskittyivät rakennusten tekniikkaan ja toimintaan; esimerkiksi energiansäästöön ja terveellisiin rakennusmateriaaleihin.
  • Toisen sukupolven ekokylät huomioivat myös ympäristön: esimerkiksi ravinteita kierrätetään ja tehdään yhteistyötä lähialueen maatilojen kanssa.
  • Kolmannen sukupolven ekokylillä on jo positiivinen vaikutus ympäröivään ekosysteemiin.

Rakennetut ekokylät kuuluvat jaottelun mukaan lähinnä ensimmäiseen polveen. Kolmannen sukupolven ekokylät ovat harvinaisia.

Ekokylien kriteerejäMuokkaa

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: näissä kriteeristöissä on paljon samaa. voisi kirjoittaa samoista kriteereistä yhteisesti ja erikseen mainita, mitä eri kriteeristöt korostavat.

Boverket 1991Muokkaa

Ruotsin rakennuslaitos Boverket tuotti ekokylän kriteeristön vuonna 1991. Määritelmän mukaan ekokylässä tulisi voida harrastaa merkittävää omatarveviljelyä, ja siinä olisi ostoenergiasta riippumaton kylmätila ruokatarvikkeille. Kohteella on paikallinen puhdasvesikaivo, mikäli mahdollista. Jätevesien käsittely tapahtuu mahdollisimman pitkälle paikallisesti, ja jätevesiä käytetään lannoitteina. Hulevedet imeytetään maastoon. Jätteet erotellaan ja kompostoitava jäte kompostoidaan paikallisesti.[8]

Rakennukset on suunnattu ja muotoiltu otollisen mikroilmaston luomiseksi. Rakennukset, oleskelualueet ja viljelykset ovat aurinkoisilla, tuulensuojaisilla ja kuivilla paikoilla. Rakennukset on suunnattu esimerkiksi avonaiselle etelään viettävälle maalle niin, että ne saavat vähintään 75 % auringon ympärivuotisesta säteilystä. Lämmitysenergian tarve on alle 50 kWh/m² vuodessa. Käyttöveden lämmittäminen suoritetaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla käyttäen uusiutuvia energialähteitä. Joka asunnossa on muurimainen varaava rakennusosa. Kaikki sähkölaitteet ovat vähän energiaa kuluttavia. Sähköjohdotukset suunnitellaan magneettikentät minimoiden. Tutkitaan mahdollisuudet paikalliseen sähköntuotantoon. Rakennusmateriaalit eivät ole allergisoivia tai muuten epäterveellisiä. Materiaalit ovat tyyppihyväksyttyjä tai niissä on tuoteseloste. Rakenteet on suunniteltu niin ettei synny kosteusongelmia. Sisäilmasto on hyvälaatuinen, miellyttävä ja vedoton. Ilmanvaihto on hoidettu painovoimaisesti tai tarpeen mukaan käynnistyvällä koneellisella ilmanvaihdolla. Kaikissa huoneissa on avattava ikkuna.[8]

Lisäksi asukkaiden käytössä on yhteisiä tiloja erilaista yhteistoimintaa varten. Yhteistiloja voidaan käyttää esimerkiksi päivähoitotoimintaan, kohteen huoltoon, harrastuksiin ja oleskeluun, sekä mahdollisesti myös häiriötä tuottamattomaan yritystoimintaan.[8]

Robert Gilman 1991Muokkaa

Yhdysvaltalainen filosofian tohtori Robert Gilman korostaa kriteereissään sitä, että ekokyläyhteisön tulee olla riittävän pieni: teollistuneissa kulttuureissa siihen kuuluisi alle sata ja vähemmän teollistuneissa kulttuureissa korkeintaan 500 henkeä. Ekokylässä kaikki elämisen perustoiminnot - asuminen, ruoan tuotanto, hyödykkeiden tuotanto, vapaa-aika, yhteiskuntaelämä ja kaupankäynti - ovat tasapainoisesti edustettuina. Kylän toiminnot eivät vahingoita ympäristöä, ainevirtojen periaatteena käytetään kierrätystä, ja kylä toimii kestävän kehtyksen periaatteiden mukaisesti tavalla, jota voidaan jatkaa pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi ekokylä toimii tavalla, joka tukee asukkaiden täysipainoista kehitystä ihmisenä ja yhteisön jäseninä.[9]

Siipola 2000Muokkaa

 
Tuulimyllyjä Findhornin ekokylässä Skotlannissa

Arkkitehti Pirjo Siipola tutki lisensiaatintyössään ekokyliä. Siipola jakaa ekokylän määritelmän useaan eri kriteeriin: paikan olosuhteet, energiatalous ja aineiden kiertokulku, ihmisen resurssit ja hankkeen toteutus. Paikan olosuhteet hän jakaa erikseen yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan, luonnonolosuhteisiin ja kulttuuriympäristöön: ekokylän tulee sijaita edullisesti olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen nähden, liikkumiseen tulisi voida käyttää joukkoliikennettä, ja päivittäisten palvelujen on oltava kävely-/ pyörämatkan päässä; aluetta on suunniteltava maiseman lähtökohdista ekologisena kokonaisuutena, rakennuspaikan on oltava ilmastollisesti ja rakentamisen sekä maisemarakenteen kannalta hyvä, ja alueen pienilmaston on oltava tuulelta suojaava ja aurinkoenergian hyödyntämisen mahdollistava; luonnonolosuhteiden on oltava tutkittu ennen rakentamista; kulttuuriympäristö on huomioitu ekokylän rakentamisessa siten, että arvokkaat kulttuurihistorialliset alueet on huomioitu ja paikallisen rakennusperinteen antamia malleja on hyödynnetty.[1]

Siipolan mukaan sekä energia- että vesitalouden on perustuttava omavaraisuuteen, käytettävien materiaalien on noudatettava tiettyjä kriteereitä, ja jätteitä on ekokylässä lajiteltava, kierrätettävä ja paikallisesti kompostoitava. Siipola tarkoittaa ihmisen resursseilla sitä, että kylän asukkailla on mahdollisuus elää ekologista elämäntapaa ja oppia luonnin prosesseja. Heille tulee tarjota yhteistoimintaa, demokraattisia päätöksentekotapoja ja mahdollisuus osallistua kylän aktiiviseen kehittämiseen. Hankkeen toteutus on tehtävä siten, että ekokylän rakentamisella kehitetään rakentamista ekologisempaan suuntaan (koerakentaminen), kylän rahoituksessa huomioidaan mahdolliset avustukset, ja ekologisten periaatteiden jatkuvuus on turvattu esimerkiksi kaavamääräyksin.[1]

Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry ja Maailman ekokyläverkosto on julkaissut Yhteisön itsearviointikriteeristön, jolla ekoyhteisöt voivat arvioida omia ekologisia, sosiaalisia ja henkisiä ulottuvuuksiaan.[10]

Ekokylät maittainMuokkaa

Ekokylät ovat järjestäytyneet maailmanlaajuiseksi verkostoksi The Global Ecovillage Network, jonka puitteissa välitetäänselvennä tietoa, järjestetään koulutusta ja vierailuja eri puolille maailmaa.[11] Ekokyliä on koko maailmassa noin 10 000, ja suurimmat niistä ovat satojen ja tuhansienkin ihmisten kokoisia.[6]

RuotsiMuokkaa

 
ZEGG-ekokylä Saksassa

Ruotsissa ekoyhteisöjä on toiminut 1960-luvulta lähtien.[2] Ekokyliä on Ruotsissa kymmeniä. Vaikka tavoitteet eroavat eri kylissä, ovat toteutetut kohteet kuitenkin varsin samankaltaisia. Asukasluku vaihtelee 5–50 ruokakunnan välillä. Kylät sijaitsevat usein yhdyskuntarakenteen ulkopuolella ja pyrkivät mahdollisimman omavaraiseen energian ja veden käyttöön, sekä ravinnontuotantoon. Kierrätys on toteutettu määrätietoisesti. Ruotsalaiset ekokylät korostavat sosiaalista kanssakäymistä, ja kohteissa onkin tiloja muun muassa yhteisiä tilaisuuksia varten.[12] Vuonna 2011 Ruotsissa asui ekokylissä arviolta noin 2000 ihmistä.[2]

SaksaMuokkaa

Eri puolille Saksaa on viimeisten 30 vuoden aikanamilloin? rakennettu 172 ekokylää vaihtelevin ekostandardein. Kylistä suunnilleen puolet muodostuu pientaloista, toinen puoli kerrostaloista. Asukkaita niissä on yhteensä vajaat 60 000, ts. 0,073% koko maan väestöstä. Kylien määrä kasvaa vain runsaan prosentin vuosittain, koska ekologisen suunnittelun taitavia yrityksiä on liian vähän, eikä eri kokeiluista saatuja kokemuksia käytetä hyödyksi. Saksassa ekoasumisen kustannukset ovat keskiluokan ulottuvilla. Kunnat ja valtio rahoittavat perusinvestointeja kuten aurinkopaneeleita.[13]

SuomiMuokkaa

Ekokylinä voidaan pitää suomalaisten 1900-luvun alussa Yhdysvaltoihin perustamia maaseutuyhteisöjä. 1970-luvulla Suomessa alettiin jälleen puhua ekoyhteisöistä ympäristöliikkeen yhteydessä. Pääosin suomalaiset ekoyhteisöt ovat kuitenkin 2000-luvulla perustettuja. Vuonna 2004 päättynyt Yhteisökylien kehityshanke oli tärkeässä roolissa suomalaisten ekoyhteisöjen tukemisessa ja perustamisessa.[2] Vuonna 2015 Suomessa oli määritelmästä ja laskentatavasta riippuen 15–50 ekoyhteisöä, joissa asui arviolta 250–500 ihmistä.[14] Suomalaiset ekoyhteisöt ovat maailmanlaajuisesti verraten pieniä.[6]

Eri suomalaiset ekoyhteisöt korostavat toiminnassaan eri asioita: ekologisuus saattaa painottua esimerkiksi rakentamiseen, omavaraisuuteen tai ympäristökasvatukseen. Myös asumisjärjestelyt vaihtelevat yhteisön mukaan, sillä joissain ekoyhteisöissä asukkaat elävät samassa päärakennuksessa ja joissain he elävät joko enemmän tai vähemmän tiiviisti rakennetuissa pientaloissa. Suomen ekokyläyhteisöjen kattojärjestö on Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry.[10]

VenäjäMuokkaa

Venäläisten ekokylien syntyyn vaikutti Neuvostoliiton romahtaminen, koska venäläisille jäi kommunismista jäljelle henkinen tyhjiö. He alkoivat täyttää sitä kristinuskolla tai vaihtoehtoisilla maailmankuvilla. 2000-luvulla Venäjällä alkoi puolestaan vahvistua ajatus luonnonläheisestä elämisestä, jonka taustalla on elämän kohtuullistamiseen liittyvä maailmanlaajuinen trendi downshiftaaminen. Venäjällä on satoja ekoyhteisöjä, joiden toiminta pohjautuu henkisiin arvoihin.[15]

Venäläisissä ekokylissä asui vuoden 2011 arvion mukaan noin 1000 ihmistä.[2] Venäjällä on tyypillistä, että ekokylien asukkaat elävät pitkienkin välimatkojen päässä toisistaan haja-asutusalueen lailla.[10]

Suomalaisia ekokyliäMuokkaa

Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Luettelo suomalaisista ekokylistä.
Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla.
Syy: Tämän artikkelin tulisi kertoa ekokylistä yleisemmällä tasolla. Artikkelin punainen lanka katoaa, jos yksittäisiä ekokyliä esitellään yksityiskohtaisesti


Keuruun ekokyläMuokkaa

Keuruun ekokylän eli Kivijärven vanhan tilan vanhimmat rakennukset ovat 1820-luvulta. Tilaan kuuluu useita suuria rakennuksia. Tila on toiminut aiemmin työsiirtolana ja pakolaisten vastaanottokeskuksena. Tilaa hallinnoi Keuruun Ekokylä-yhdistys ja Keuruun Ekokylän osuuskunta. Kaikilla asukkailla on oma asuntonsa. Lisäksi tilalla on yhteiskäytössä olevia tiloja, kuten ruokala ja kokoustila.[16]

Kylä pyrkii omavaraisuuteen ruoantuotannon ja energian suhteen. Tilalla viljellään maata luomumenetelmin, ja tuotetaan uusiutuvaa energiaa aurinkopaneeleilla, puuhakkeella ja pelleteillä. Tilalla pidetään myös hevosia. Kylään on ollut suunnitteilla oma koulu demokraattisen koulun periaatteiden mukaan.[16] Tilan asukkailta edellytetään osallistumista tilan yhteisiin töihin. Lisäksi heiltä peritään ruoan hinta ja normaali vuokra kiinteistöjen huolto- ja ylläpitokustannusten kattamiseksi. Monet asukkaista tekevät töitä kylän ulkopuolelle.

Toukokuussa 2006 kylässä asui vakituisesti 25 henkilöä, iältään 1–80 vuotta. Erään haastattelun mukaan asukkaat ovat valinneet Keuruun ekokylän, koska he ovat kiinnostuneita luonnonläheisestä elämäntavasta, ekologisesta yhteisöasumisesta, maanviljelystä, henkisestä kasvusta sekä mahdollisuudesta toteuttaa niitä kiinnostustensa kohteita, jotka eivät sovi kaupunkiin.lähde? Kylässä on pitempiaikaisten vuokralaisten lisäksi maksullisia asuntoja matkailijoille. Tilalla myös myydään puutarhan tuotteita ja taidekäsitöitä, sekä järjestetään kursseja muun muassa perinnetaidoista ja käsitöistä.[16]

Kylässä on koettu vaikeuksia löytää yhteisille töille tekijöitä. Joitakin resursseja on ollut alikäytössä, esimerkiksi kasvimaa. Asukkaiden vaihtuvuus on ollut suurta. Jotkut asukkaat ovat kaivanneet enemmän virikkeitä esimerkiksi vieraita varten. Tilaan kuuluvien, aikaisemmin laitoskäytössä olleiden rakennusten tyyliä on vieroksuttu.lähde?

Bromarvin ekokyläMuokkaa

Bromarvin Marttayhdistys on rakentanut lahjoitusvaroilla ekokylän. Kylän suunnitteluun on vaikuttanut vahvasti arkkitehti Bruno Erat. Kylä koostuu neljästä neljän perheen minikerrostalosta, kahdesta paritalosta, näiden huoltorakennuksista sekä lämmöntuotantoon ja vedenpuhdistukseen tarvittavista rakennuksista. Kylän talot on rakennettu lähiseudulta saatavista materiaaleista kuten puusta ja kierrätysosista. Rakennukset hyödyntävät passiivista aurinkoenergiaa. Lämpöeristeenä on käytetty selluvillaa. Ilmanvaihto on painovoimainen. Jätevesi erotellaan ja puhdistetaan osin itse biologisin menetelmin. Lämpöenergia tuotetaan omassa lämpökeskuksessa aurinkokeräimillä ja puuhakkeella.lähde?

Kangasalan ekokyläMuokkaa

Kangasalan ekokyläksi on kutsuttu Kangasalan yhteiskylää. Kylässä on paikallinen, yhteisesti hoidettu jäteveden käsittelyjärjestelmä. Lisäksi asuinrakennuksissa on kompostoivat käymälät. Eroteltu virtsa käytetään pellolla lannoitteena. Yhteiskylän veden käyttö on alle puolet verrattuna tavallisiin omakotitaloihin. Sähkön kulutus on myös selvästi keskimääräistä pienempi. Lämpöenergia tuotetaan omassa lämpökeskuksessa puuhakkeella. Kylän asukkaista lähes puolet tekee etätyötä kotonaan.[17]

Katajamäen ekoyhteisöMuokkaa

Katajamäen ekoyhteisö sijaitsee Mänttä-Vilppulan kunnan Elämänmäellä, ja se on noin seitsemän asukkaan vakituinen koti. Aiemmin Helsingissä toimineen parantolan siirsi Katajamäkeen suomalainen tohtori Edvard Wilhelm Lybeck vuonna 1905. Paikaksi etsittiin Elämänmäen ja Elämänjärven eli Elänteen vieressä oleva luonnonkauniilla paikalla sijaitseva ikimetsä, jonne parantola rakennettiin. Parantolassa mielisairaita hoidettiin luonnonmukaisilla hoitomenetelmillä kuten savusauna- ja yrttihoidoilla sekä värivalo- ja aurinkovalohoidoilla. Potilaat mm. menivät alastomina avoimille lavoille ottamaan ilmakylpyjä. Puihin tehtiin ilmalavoja eli "linnunpesiä". Näihin Lybeck sijoitti potilaita oleilemaan, nukkumaan ja jopa asumaankin.

Elämänmäen parantolan toiminta loppui vuonna 1917 sisällissodan melskeissä. Tämän jälkeen rakennus on toiminut mm. vanhainkotina ja Helsingin kaupungin omistamana kesäsiirtolana.[18] Talo jäi tyhjilleen, kun Helsingin kaupunki lakkautti 1990-luvun laman aikaan lähes kaikki kesäsiirtolansa.lähde? Nykyiset asukkaat vuokrasivat talon ensin vuonna 1993[19] itselleen ja lopulta vuonna 1998 tila hankittiin omaan käyttöön Helsingin kaupungin kieltäydyttyä vuokraamaan sitä edelleen. Laina otettiin yhdistyksen nimelle, jotta omistussuhteista ei aiheutuisi henkilöristiriitoja ja lainan myönsi Mikkelin osuuspankin alaisena toiminut ekopankki.lähde? Päärakennus paloi täysin vuoden 2010 lopussa[20].

Ekoyhteisön tavoitteena on luoda lämminhenkinen yhteisö, jossa toisista välitetään. Tämän takia uusien asukkaiden täytyy ensin asua koeajalla yhteisössä, jotta selviää, kuinka hyvin he tulevat toimeen vakiasukkaiden kanssa. Paikallisten työvoimaviranomaisten suhtautuminen ekokylän asukkaisiin on ollut ymmärtäväistä ja he ovat sallineet toiminnan, joskin linja on kiristynyt 2000-luvulla.lähde?

Katajamäen olisi mahdollista olla täysin omavarainen, mutta yleensä tähän ei pyritä. Omavaraisuus saavutetaan tavallisesti noin puoliksi. Paljon myös ostetaan yhteisön ulkopuolelta. Katajamäen ekokylä perii tavallisesti vuokraa asukkailtaan, mutta osa asukkaista voi asua yhteisössä ilmaiseksi osallistumalla enemmän sen ylläpitoon.lähde?

Kempeleen ekokyläMuokkaa

Oulun eteläpuolella sijaitsevaan Kempeleeseen on rakennettu kymmenen omakotitalon kylä, joka alkuvaiheessa oli irti valtakunnan sähköverkosta. Kylä oli tässä suhteessa maan ensimmäinen. Talojen tarvitsema lämpö ja sähkö tuotetaan pääosin häkäpönttötekniikkaan perustuvassa pienvoimalassa, joka käyttää polttoaineenaan puuhaketta. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on tunnettua suurissa voimalaitoksissa, mutta pienissä puulämpölaitoksissa se ei ole onnistunut ennen kotimaisen yrityksen kehittämää säätyvää lämpökerroskaasutinta, joka tuottaa entistä puhtaampaa kaasua generaattorin moottorille. Kylän varavoimala toimii rypsiöljyllä. Näillä keinoilla kylän asukkaan vuosittaisen energialaskun pitäisi pysyä alle tuhannen euron. Kylän rakennustyö alkoi keväällä 2009.[21] Keväällä 2015 ekokylä liittyi paikalliseen sähköverkkoon tasoittaakseen kulutuksen ja oman tuotannon epätasapainon[22].

Muita suomalaisia ekokyliäMuokkaa

  • Vaasan lähellä Mustasaaressa oleva ekokylä. Singsbyn ekokylä on kuuden talouden yhteisö Mustasaaren kunnassa noin 10 km Vaasasta. Seinien rakennusmateriaalina on käytetty mm. olkisavea ja useista taloista löytyy kuivakäymälä, josta saadaan raaka-ainetta kompostiin. Energian suhteen ei kylässä olla omavaraisia, mutta käytössä on esimerkiksi lämminvesivaraajaan kytkettyjä aurinkopaneeleja. Kylässä harjoitetaan pienimuotoista karjataloutta ja yrttipuutarhanhoitoa sekä saunomista. Heinäkuisin kylän pelto toimii Mätäs Soikoon -festivaalien tapahtumapaikkana.
  • Ähtärin ekokylä – Gaija
  • Viikki: ympäristönäkökohtia huomioiden rakennettu kaupunginosa
  • Vihti: Vihdin Nummelaan syntymässä oleva ekologisen rakentamisen alue – Vihdin ekokylä
  • Livonsaari: Maskun kunnassa sijaitseva Livonsaaren yhteisökylä – Livonsaaren yhteisökylä
  • Livojärvi: Posion kunnassa sijaitseva Livojärven ekokylähanke – Ekokylä Lapin porteilla

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ a b c d e Siipola 2000, s. 194–201.
  2. ↑ a b c d e Haapamatti & Elo 2015, s. 27.
  3. ↑ a b Haapamatti & Elo 2015, s. 36 - 39.
  4. ↑ Haapamatti & Elo 2015, s. 64 - 65.
  5. ↑ Haapamatti & Elo 2015, s. 30.
  6. ↑ a b c Köyhyystutkija on asunut Ähtärin ekokylässä useaan otteeseen, välillä yksinkin, mutta ei luovuta – "Jos tämä paikka kaikista epäonnistumista huolimatta saataisiin toimimaan" Yle Uutiset. 27.10.2018. Viitattu 14.7.2022.
  7. ↑ a b Günther, Folke: Ekobyar : ekologiskt anpassad och resurssnål bebyggelse : en modell : ekonomi : jämförelser med existerande projekt. Genarp : Institutionen för miljö- och energisystem i Lund, 1989. 1468711.
  8. ↑ a b c Boverket: Ekobyar (Ecovillages). Boverket, 1991. Boverket no. 7147-000-X.
  9. ↑ Robert Gilman: The Eco-Village Challenge. In Context, 1991, nro 29, s. 2. Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ a b c Haapamatti & Elo 2015, s. 17 - 19.
  11. ↑ GEN Information Services Team: Global Ecovillage network ("About GEN") 2007. The Global Ecovillage Network (GEN). Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 19.6.2007. (englanniksi)
  12. ↑ Siipola 2000, s. 20–21.
  13. ↑ Ilkka Ahtiainen: Ekoasuminen vaatii malttia ja kokeilunhalua. Helsingin Sanomat, 8.6.2006, s. B3.
  14. ↑ Haapamatti & Elo 2015, s. 12.
  15. ↑ Venäjällä ekoilu ei ole ilmastoahdistusta vaan kaipuuta menneeseen maailmaan – Jelena Šahrai löysi onnen ekokylästä, vaikka alku oli "shokki" Yle Uutiset. 26.1.2020. Viitattu 14.7.2022.
  16. ↑ a b c Keuruun Ekokylä 18.6.2007. Keuruun Ekokylä ry ja Keuruun Ekokylän osuuskunta. Viitattu 19.6.2007.
  17. ↑ Siipola 2000, s. 135–162.
  18. ↑ Maalaispojan matka WSOY:n aitiopaikalle www.texthouse.fi. Viitattu 18.10.2021.
  19. ↑ Sampsa Oinaala: kuusi päivää mullan vallassa Voima. 6/2003. Arkistoitu 12.10.2006.
  20. ↑ Ekoyhteisön talo paloi Vilppulassa Keskisuomalainen. 31.12.2010. Viitattu 18.10.2021.
  21. ↑ Mainio, Tapio: Kempeleeseen energiaomavarainen ekokylä. Helsingin Sanomat 9.4.2008
  22. ↑ Ekokortteli kaasuttaa energiansa (Kainuun Sanomien uutinen 23.5.2015) kainuunsanomat.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 14.11.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ekokylä.
Rakentaminen ja kestävä kehitys
Yhdyskuntasuunnittelu
Suunnitteluperiaatteet
Lämmitys
Talotekniikka
Rakennustekniikka
Perinnerakentaminen
Organisaatiot
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ekokylä&oldid=20679334”