Efraim Carenius

Efraim Carenius (8. tammikuuta 1739 Huittinen18. marraskuuta 1802 Loimaa) oli suomalainen pappismies.

Careniuksen vanhemmat olivat Catarina Christina Tackou ja Huittisten seurakunnan kappalainen Jakob Carenius. Keväällä 1754 Carenius tuli opiskelemaan Turun Akatemiaan, missä hän väitteli Huittisten pitäjän fysio-ekonomisista oloista (Physico-Oeconomisk beskrifning öfver Hvittis sokn i Björneborgs län) Pehr Adrian Gaddin johdolla vuonna 1759, ja sai filosofian kandidaatin todistuksen samana vuonna. Toukokuussa 1760 hän puolusti pro gradu-väitöstään professori Martin Johan Walleniuksen toimiessa preesensinä. Pappisvihkiminen tapahtui toukokuussa 1763 Turun hiippakunnassa.

Carenius sai paikan Huittisten kirkkoherran apulaisena 1763. Ylimääräiseksi saarnaajaksi henkirakuunarykmenttiin hän pääsi kolme vuotta myöhemmin 1766, sittemmin hän sai vakinaisen pataljoonansaarnaajan paikan, ja vuonna 1776 hänet nimitettiin rykmentinpastoriksi. Loimaan kirkkoherrana Carenius toimi vuodesta 1782 lähtien ja nimitettiin rovastiksi 1793.

Careniuksen puoliso oli Ulrica Widberg ja heille syntyi Loimaalla ainakin yksi lapsi, tytär Catharina Ulrica.[1]

LähteetMuokkaa

  • Lehikoinen, Esa; Lemmetyinen, Risto; Vuorisalo, Timo & Kivistö, Sari 2009: Suomen lintutieteen synty – Turun Akatemian aika. Faros, Turku. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. ISBN 978-952-5710-04-5

ViitteetMuokkaa