Eero Salo

Eero Emil Kössi Salo (4. heinäkuuta 1921 Hämeenlinna13. lokakuuta 1975 Hämeenlinna) oli suomalainen työsuojelutarkastaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja.[1][2]

Salon vanhemmat olivat varastomies Kalle Emil Salo ja Bertta Aliina Karisto. Hän kävi kansakoulun ja ammattikoulun valmistuen hopeasepäksi. Salo toimi Kultakeskus oy:n hopeapainajana Hämeenlinnassa 1937–1960. Hän oli sitten Hämeenlinnan kaupungin työsuojelutarkastajana 1960–1975, Tilastollisen päätoimiston tilastoasiamiehenä 1960–1968 ja Hämeenlinnan ammattioppilaslautakunnan koulutustarkastajana 1967–1969. Salon poliittinen ura alkoi vuoden 1956 yleislakon aikana kun hän toimi Hämeenlinnassa ”lakkokenraalina”.[1][2]

Salo oli kansanedustajana 1968–1975 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän tuli eduskuntaan 20. syyskuuta 1968 sosialidemokraattien Uuno Takin tilalle. Salo kuoli kesken edustajakautensa ja hänen tilalleen eduskuntaan tuli sosialidemokraattien Eino Grönholm. Salo oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1968 presidentinvaaleissa. Hän oli Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsenenä 1957–1975 ja kaupunginhallituksen jäsenenä 1955–1962. Salo johti käytännössä Hämeenlinnan kunnallispolitiikkaa aseveliakselissa kokoomuksen Timo Mäen kanssa. Hän oli Hämeenlinnaan sosiaalilautakunnan puheenjohtaja ja hän oli keskeisesti mukana perustamassa Kanta-Hämeen keskussairaalaa.[1][2]

Salo oli sosialidemokraattisen puolueen Etelä-Hämeen piirijärjestön piiritoimikunnan varapuheenjohtaja, Hämeenlinnan keskussairaalan kuntainliiton hallituksen puheenjohtaja, Jalometallityöntekijöiden liiton liittovaltuuston puheenjohtaja ja Vajaamielishuollon neuvottelukunnan puheenjohtaja.[1]

Hämeenlinnan työväenyhdistys perusti satavuotisjohlakokouksessaan vuonna 1988 Hämeenlinnaan vanhus- ja lähimmäispalvelusäätiön, Kössi-säätiön joka sai nimensä Eero Salon lempinimen mukaan.[3]

LähteetMuokkaa