Edvard Vähäsarja
Edvard Johan Vähäsarja (4. heinäkuuta 1890 Haapavesi – 11. tammikuuta 1945) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä komppanianpäällikkönä. Hän osallistui vielä talvi- ja jatkosodassakin sotatoimiin ollen jo yli viidenkymmenen ikäinen.[1][2]
Perhetausta
muokkaaHänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Vähäsarja ja Maria Jokilehto. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1929 Elli Elisabet Ryysyn kanssa.[1][2]
Opinnot
muokkaaVähäsarja kävi kansakoulun. Reserviupseerikoulun hän kävi vuonna 1926 ja Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin vuonna 1933.[1][2]
Jääkärikausi
muokkaa
Vähäsarja työskenteli työmiehenä Nivalassa ja otti osaa jääkärivärväykseen Pohjanmaalla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin 9. maaliskuuta 1917 alkaen pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin Saksaan. Komppaniaansa hän palasi 18. elokuuta 1917 ja osallistui sen jälkeen Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
muokkaaVähäsarja saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan Raudussa ja rajaseudulla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
muokkaaVähäsarja palveli sisällissodan jälkeen 4. jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 2. marraskuuta 1918 alkaen komppanianvääpeliksi Terijoen rajavartiopataljoonan 3. komppaniaan. Hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 vääpeliksi Käkisalmen läänin rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 26. huhtikuuta 1921 (komppaniansa mukana) samanlaiseen toimeen Polkupyöräpataljoona 1:een ja 1. marraskuuta 1921 alkaen Hyökkäysvaunurykmenttiin, missä hän toimi hyökkäysvaunun kuljettajana ja patteriston vääpelinä. Seuraavaksi hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1927 alkaen vääpeliksi Uudenmaan rykmentin 2. komppaniaan. Uudenmaan rykmentistä hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934 koulutusaliupseeriksi Polkupyöräpataljoona 1:n (myöhemmin Jääkäripataljoona 1) aliupseerikouluun.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
muokkaaVähäsarja osallistui talvisotaan vääpelinä Polkupyöräpataljoona 5:ssä, jonka mukana hän osallistui taisteluihin Halolassa, Hatjalahdella, Marjapellossa, Ylä-Summeella ja Nisalahdella. Välirauhan aikana hän jatkoi samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin koulutusaliupseeriksi Panssarijuna 1:een.[2]
Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin asealiupseeriksi Jääkäripataljoona 2:n esikuntaan ja palveli toimessa aina sodan päättymiseen saakka osallistuen sotatoimiin Laatokan Karjalassa, Itä-Karjalassa, Karjalankannaksella. Sodan loppuvaiheilla hänet siirrettiin talousupseeriksi Panssarijääkäripataljoonaan, josta hän joutui sairastuttuaan hoidettavaksi sotasairaalaan. Hänet haudattiin Riihimäen sankarihautaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet
muokkaa- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.