Edmund Hillary

uusiseelantilainen vuorikiipeilijä

Edmund Percival Hillary (20. heinäkuuta 1919 Auckland, Uusi-Seelanti11. tammikuuta 2008 Auckland, Uusi-Seelanti) oli uusiseelantilainen vuorikiipeilijä ja tutkimusmatkailija, joka tuli kuuluisaksi valloitettuaan yhdessä šerpa Tenzing Norgayn kanssa maailman korkeimman vuoren Mount Everestin vuonna 1953 ensimmäisinä ihmisinä maailmassa.

Edmund Hillary
Edmund Hillary noin vuonna 1953.
Edmund Hillary noin vuonna 1953.
Henkilötiedot
Syntynyt 20. heinäkuuta 1919
Auckland, Uusi-Seelanti
Kuollut 11. tammikuuta 2008 (88 vuotta)
Auckland, Uusi-Seelanti
Kansalaisuus Uusi-Seelanti
Ammatti vuorikiipeilijä
Muut tiedot
Aktiivisena 1939–1981
Koulutus
Tunnustukset KBE, KG
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

NuoruusMuokkaa

Edmund Hillary syntyi Aucklandissa Uudessa-Seelannissa 20. heinäkuuta 1919 ja varttui Tuakaun kylässä Aucklandista etelään. Hänellä oli isosisko ja pikkuveli. Hillary oppi isältään mehiläishoidon, ja 15-vuotiaana hän työskenteli jo isänsä mehiläistarhassa.[1]

Toisen maailmansodan sytyttyä Hillary yritti värväytyä navigaattoriksi Uuden-Seelannin kuninkaallisiin ilmavoimiin. Hänen isänsä oli kuitenkin hankkinut hänelle vapautuksen armeijasta hänen mehiläistyönsä vuoksi. Perhe omisti jo 1600 mehiläispesää. Vuonna 1944 Hillary haki uudelleen ilmavoimiin ja pääsi sinne. Hänet lähetettiin koulutuksen jälkeen Salomonsaarille. Siellä hän joutui veneonnettomuuteen ja loukkaantui lievästi. Toivuttuaan hän sai vapautuksen armeijasta syksyllä 1945.[2]

Vuorikiipeilijän uraMuokkaa

Palattuaan sodasta Hillary kiinnostui tosissaan vuorikiipeilystä, jonka hän oli aloittanut jo vuonna 1939. Hän kiipesi vuonna 1947 toverinsa kanssa Uuden-Seelannin korkeimmalle vuorelle Mount Cookille Etelä-Alpeilla. Kaksikko nousi vuoren Low Peakin huipulle ensimmäisinä kiipeilijöinä vuoren vaikeaa eteläharjannetta pitkin. Vuorikiipeilyn ohella Hillary vahvisti kehoaan hiihtämällä ja muulla talviulkoilulla.[3]

Kiipeiltyään muutaman vuoden ajan Uuden-Seelannin vuorilla Hillary matkusti vanhempiensa mukana Eurooppaan. Hän kiipeili kahden muun kiipeilijän kanssa Itävallan ja Sveitsin Alpeilla ja nousi Jungfraun huipulle.[4]

Keväällä 1951 Hillary lähti nelimiehisen uusiseelantilaisen retkikunnan mukana kiipeämään Himalajalle Intiaan. Aluksi ryhmä kiipesi Mukut Parbatille, mutta Hillary ei sään vuoksi onnistunut nousemaan huipulle asti. Kaksi miehistä sai luvan matkustaa myös Nepalin puolelle, ja Hillary sai toisen paikan.[5]

Etelä-Nepalin Solo Khumbussa Hillary liittyi toverinsa Riddifordin kanssa englantilaisen Eric Shiptonin johtamaan retkikuntaan. Syyskuussa 1951 retkikunta nousi Pumorin rinteille, jolta on näköala maailman korkeimmalle vuorelle Mount Everestille. Retkikunta havaitsi, että Mount Everestin huipulle pääsisi myös etelästä käsin. Ryhmä tutki Everestin rinteitä aikomuksenaan kiivetä vuorelle myöhemmin. Hillary ja Riddiford jatkoivat Kathmanduun. Siellä he saivat tietää, että he pääsisivät yrittämään Mount Everestille kiipeämistä vasta vuonna 1953, koska sitä ennen oli sveitsiläisten retkikuntien vuoro yrittää.[6]

Hillary palasi Uuteen-Seelantiin jatkamaan perheensä mehiläisfarmin hoitoa. Keväällä 1952 hän palasi Himalajalle. Retkikunnan yritys kiivetä Cho Oyun huipulle epäonnistui. Hillary sai kuitenkin kuulla, että sveitsiläiset olivat epäonnistuneet ensimmäisessä yrityksessään nousta Mount Everestin huipulle.[7]

Mount Everestille tähtäävän englantilais-uusiseelantilaisen retkikunnan johtajaksi vaihdettiin lokakuussa 1952 John Hunt. Hillary liittyi retkikuntaan, joka lähti Himalajalle maaliskuussa 1953 aikomuksenaan valloittaa Mount Everest ensimmäisinä maailmassa. Koko retkikuntaan sherpakantajineen kuului yli 400 miestä. šerpojen johtajana toimi kokenut Tenzing Norgay. Tässä vaiheessa retkikunnan johtaja ei vielä ollut päättänyt, kuka 11 kiipeilijästä saisi nousta huipulle ensimmäisenä.[8]

Edmund Hillary johti ensimmäistä ryhmää, joka saapui Mount Everestin liepeille huhtikuussa 1953. Retkikunta joutui ylittämään ennen Everestille pääsyään muun muassa vaikean Lhotsen, joka on maailman neljänneksi korkein vuori. Toukokuussa Hillary ja hänen kiipeilijäparinsa Tenzing alkoivat kiivetä Everestin rinteitä ylös happinaamareissaan etappi etapilta toisen ryhmän takana. Ensimmäinen ryhmä ei kuitenkaan onnistunut pääsemään huipulle asti. Hillary ja Tenzing lähtivät nousemaan kahdestaan kohti huippua 28. toukokuuta.[9]

 
Hillary ja Tenzing Norgay paluumatkalla Mount Everestin huipulta.

Tuulettomana päivänä 29. toukokuuta 1953 Hillary ja Tenzing lähtivät leiri 9:stä nousemaan viimeiselle etapilleen kohti Mount Everestin huippua. He saavuttivat eteläisen huipun aamupäivällä kello 10. Sen yläpuolella he kohtasivat korkean kallion, joka tunnetaan nimellä Hillary Step. Sen selvitettyään kaksikko oli muutaman minuutin kuluttua Mount Everestin huipulla kello 11.30. Hillary otti huipulla kuvan Tenzingistä ja Tenzing suoritti ruokauhrin. Hillary hautasi huipulle pienen krusifiksin ja otti useita laadukkaita valokuvia. Viisitoista minuuttia huipulla oltuaan kaksikko lähti vaaralliselle ja hitaalle paluumatkalle. Iltapäivällä he kohtasivat muita retkikunnan jäseniä, ja 31. päivänä he olivat laskeutuneet leiri 6:een. Hillaryn ja Tenzingin uroteosta lähetettiin sähke, ja kesäkuun 2. päivänä englantilainen The Times uutisoi siitä maailmalle.[10]

Matkan jälkeen kuningatar Elisabet aateloi Hillaryn. Media halusi tietää, kumpi miehistä nousi ensin huipulle, Hillary vai Tenzing. Miehet kertoivat julkilausumassaan nousseensa huipulle lähes samanaikaisesti. Tenzing kertoi myöhemmin kirjassaan, että Hillary astui huipulle ensin.[11]

Everestin jälkeenMuokkaa

 
Edmund Hillary vierailulla Varsovassa vuonna 2004.

Keväällä 1954 Hillary palasi Himalajalle, tällä kertaa retkikunnan johtajana. Ryhmä yritti kiivetä 8 463 metriä korkealle Mount Makalulle. Yritys kuitenkin epäonnistui, ja Hillary itse loukkaantui ja sairastui vuoristotautiin.[12]

Vuonna 1956 Hillary lähti Etelämantereelle osana brittiläisen kansainyhteisön Antarktiksen halki kulkenutta tutkimusmatkaa. Tammikuussa 1958 Hillaryn ryhmä saavutti etelänavan.[13]

Hillary perusti 1960-luvulla Himalayan Trust -rahaston, joka pyrkii parantamaan Himalajan asukkaiden elinolosuhteita. Rahasto rakennutti Himalajalle muun muassa kouluja, sairaaloita, lentokenttiä, siltoja ja vesijohtoja.[14]

Vuonna 1977 Hillary teki 16-miehisen retkikunnan kanssa tutkimusretken Gangesjokea pitkin tarkoituksenaan löytää joen alkulähde. Hillary sairastui loppumatkasta vuoristotautiin eikä päässyt joen alkulähteelle saakka.[15]

Hillary kävi Mount Everestin juurella viimeisen kerran vuonna 1981, kun amerikkalainen retkikunta pyysi häntä mukaansa auttamaan retken johtamisessa. Hillary kuitenkin alkoi kärsiä vakavasta vuoristotaudista jo perusleirissä, joten hänet jouduttiin viemään takaisin alas.[16]

Vuonna 1984 Hillarysta tuli Uuden-Seelannin Intian-suurlähettiläs.[17] Hän toimi virassa vuoteen 1989 saakka.[18]

Vuonna 1985 Hillary lensi pohjoisnavalle yhdessä astronautti Neil Armstrongin kanssa.[19]

Hillaryn poika Peter Hillary kiipesi vuonna 2002 Mount Everestin huipulle yhdessä Tenzing Norgayn pojanpojan kanssa.[20]

Hillary kuoli Aucklandissa 11. tammikuuta 2008.[21]

YksityiselämäMuokkaa

 
Hillary ensimmäisen vaimonsa ja poikansa kanssa vuonna 1955.

Hillary meni naimisiin syyskuussa 1953 Aucklandissa Louise Rosen kanssa. He saivat kolme lasta.[22] Hillaryn vaimo ja yksi lapsista kuolivat pienkoneonnettomuudessa Katmandussa vuonna 1975.[23] Hillary meni uudelleen naimisiin vuonna 1989.[24]

KunnianosoituksiaMuokkaa

Juhlistaakseen Mount Everestin valloituksen 50-vuotispäivää Nepalin hallitus myönsi Hillarylle kunniakansalaisuuden erityisessä juhlatilaisuudessa Kathmandussa. Hillary on ensimmäinen Nepalilta tällaisen suosionosoituksen saanut ulkomaalainen.

Hillarylle myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikomentajan (KBE) arvo 16. heinäkuuta 1953, ja Sukkanauharitarikunnan ritari (KG) hänestä tuli 23. huhtikuuta 1995. Uudessa-Seelannissa Sir Edmund oli Uuden-Seelannin ritarikunnan jäsen (Order of New Zealand, ONZ) vuodesta 1987 lähtien.

Hillaryn kuva on Uuden-Seelannin viiden dollarin setelissä.[25] Hillaryn mukaan on Uudessa-Seelannissa nimetty lukuisia katuja, kouluja ja järjestöjä.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Crompton 2009, s. 12–16.
  2. Crompton 2009, s. 20–21.
  3. Crompton 2009, s. 22–24.
  4. Gaffney 1990, s. 17–19.
  5. Crompton 2009, s. 25–28.
  6. Crompton 2009, s. 33–37.
  7. Crompton 2009, s. 38–41.
  8. Crompton 2009, s. 42–45.
  9. Crompton 2009, s. 46–52.
  10. Crompton 2009, s. 53–59.
  11. Crompton 2009, s. 59–60.
  12. Crompton 2009, s. 62–64.
  13. Crompton 2009, s. 64–72.
  14. Crompton 2009, s. 73–76.
  15. Crompton 2009, s. 79–84.
  16. Gaffney 1990, s. 107–109.
  17. Crompton 2009, s. 87.
  18. Crompton 2009, s. 91.
  19. Crompton 2009, s. 102.
  20. Crompton 2009, s. 95.
  21. Crompton 2009, s. 96.
  22. Crompton 2009, s. 61, 65.
  23. Crompton 2009, s. 77.
  24. Crompton 2009, s. 91.
  25. Crompton 2009, s. 93.

Aiheesta muuallaMuokkaa