Avaa päävalikko

Edith Louise Borroff (2. elokuuta 1925 New York9. tai 10. maaliskuuta 2019 Durham, Pohjois-Carolina)[1] oli yhdysvaltalainen säveltäjä sekä musiikkitieteilijä ja -kirjailija. Hän oli laulaja Ramon Borroffin ja konserttipianisti Marie Bergerson Borroffin tytär. Hänen siskonsa Marie Borroff oli runoilija, kielenkääntäjä ja englannin professori.[2]

Borroff sai musiikin kandidaatin (1946) ja maisterin (1948) arvot American Conservatory of Musicista.[2] Lisäksi hän suoritti opintoja Oberlin-konservatoriossa[3] Filosofian tohtoriksi hän pääsi vuonna 1958 väitöskirjallaan säveltäjä Jean-Joseph de Mondonvillen tuotannosta opiskeltuaan Louis Cuyleratin johdolla Michiganin yliopistossa, Ann Arborissa.[2]

Borroff työskenteli vuosina 1973–92 New Yorkin osavaltionyliopistossa, Binghamtonissa.[2] Hänen muita opetuspaikkojaan olivat Hillsdale College, Wisconsinin yliopisto (Milwaukee) ja Itä-Michiganin yliopisto, joista viimeksi mainitussa hänestä tuli professori vuonna 1966.[3] Hänen tutkimusaiheitaan olivat Ranskan 1600-luvun kamarimusiikki, yhdysvaltalainen ja nykyaikainen musiikki, musiikkikasvatus sekä esihistoria. Borroffin julkaistuun kirjalliseen tuotantoon kuuluu muun muassa ensimmäinen musiikin historian kirja, johon sisältyy afroamerikkalaisten säveltäjien käsittelyä.[2] Vuonna 1986 julkaistiin hänen kirjansa Three American Composers, joka tarkastelee säveltäjien koulutuksen painopisteen muuttumista Yhdysvalloissa 1900-luvulla ja etenkin sen vaikutusta kolmen yhdysvaltalaissäveltäjän (Irwin Fischer, Ross Lee Finney, George Crumb) kohdalla.[1]

Borroffin sävellystuotantoon kuuluvat muiden muassa naiskuorolle sävelletyt teokset[1] sekä konsertto marimballe ja pienelle orkesterille, joka kantaesitettiin vuonna 1981.[2]

Borroff kirjoitti useisiin lehtiin, kuten nykymusiikkikriitikkona Ann Arbor Newsiin vuodesta 1966.[3]

LähteetMuokkaa