Ebioniitit

Ebioniitit (m.kreik. Ἐβιωναῖοι, Ebiōnaioi, johdettu hepr. ‏אביונים‎ ebyonim, ebionim, suom. ”köyhät”), olivat juutalaiskristittyjä synkretistejä, joille Kristus oli vain ihminen, joka kasteessa ”voideltiin Pyhällä Hengellä” ja sai jumalallisen voiman (hieman kuten profeetat). Ebioniitit säilyttivät juutalaiset rituaalit, pitivät kiinni siitä, että vanhurskautus tapahtuu lain töiden kautta, ja pitivät Paavalia luopiona.

Eusebios Kesarealainen sanoo ebioniiteista:

»Vanhat kristityt sanoivat heitä syystä ebioneiksi, koska heillä oli vajavainen ja kurja käsitys Kristuksesta. He pitivät häntä yksinkertaisena ja tavallisena ihmisenä - - ja sanoivat, että hän oli syntynyt miehen ja Marian yhtymisestä. - - Toiset taas, joilla oli sama nimi kuin näillä - - Heidän mielestään Paavalin kirjeet tykkänään oli hylättävä, ja he sanoivat häntä laista luopuneeksi. He käyttivät niin sanottua Heprealaisevankeliumia eivätkä pitäneet paljon lukua muista. He noudattivat sapattia ja muuten juutalaista elintapaa.»
(Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria, III kirja, 27:1–6[1])

Joillakin ebioniiteilla oli oma evankeliuminsa Ebioniittien evankeliumi, joka pääasiallisesti oli synoptisista, mahdollisesti myös Johanneksen evankeliumista tehty yhdistelmä, johon oli liitetty apokryfisiä otteita. Heillä oli useita ns. apostolihistorioita; heiltä on peräisin myös ns. valeklemensiläinen kirjallisuus. (Vrt. adoptionismi, astekristologia.)

LähteetMuokkaa

  1. Eusebiuksen kirkkohistoria, s. 162–163. Toinen painos. Suomentanut Ivar A. Heikel. Helsinki: Otava, 1997 (1937). ISBN 951-1-15267-X.
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.