AAC

Tämä artikkeli käsittelee äänen pakkausmenetelmää. Lyhenne AAC voi tarkoittaa myös puhetta tukevaa ja korvaavaa kommunikaatiota

AAC on lyhenne sanasta Advanced Audio Coding (”kehittynyt äänen koodaus”). Se käyttää häviöllistä tiedonpakkausta ja on tarkoitettu tietokoneiden äänitiedostoille. AAC suunniteltiin korvaamaan MP3-tiedostot; se tarjoaa samalla bittinopeudella muun muassa paremman äänenlaadun kuin MP3.^lähde?

AAC on standardoitu osana MPEG-4-standardia ISO/IEC 14496-3. Tämä standardi sisältää aikaisemman MPEG-2:n AAC-standardin.

Huhtikuussa 2003 Apple sai yleisen huomion kohdistumaan AAC:hen ilmoittamalla, että sen iPod- ja iTunes-tuotteet tulevat tukemaan AAC-muotoisia kappaleita (tiedoston pääte: .M4A) ja että kuluttajat voisivat ladata musiikkia tässä muodossa Internetin kautta.

Myös Nokian matkapuhelimissa on tuki AAC-standardiin. Ensimmäisissä Nokian malleissa tuki rajoittui MPEG-2 pohjaiseen AAC-standardiin ja vuoden 2005 jälkeen tuki kattoi myös MPEG-4 pohjaisen AAC-standardin. Uudemmat Nokian mallit (esimerkiksi N91) tukevat myös tiedostomuotoja AAC+ sekä eAAC+. Nokian lisäksi myös moni muu matkapuhelinvalmistaja on enenevissä määrin ryhtynyt tukemaan AAC-formaattia. Etenkin yhdysvaltalainen Motorola sekä eteläkorealainen Samsung ovat lisänneet AAC-tuella varustettujen puhelimiensa määrää huomattavasti viime vuosina.

Patentit

AAC-formaattiin liittyy useita patentteja. Patenttien lisensointi on keskitetty Via Licensing -yhtiöön.^[1] Pakkaus- ja purkuohjelmat vaativat lisenssin ja näiden tekijöiden on maksettava rojaltimaksuja.^[2]

AAC-patenttisalkkuun sisältyy patentteja seuraavilta tahoilta:^[3]