Avaa päävalikko

Dziga Vertov

neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja

Dziga Vertov (ven. Дзига Вертов, syntyjään David Abelevitš Kaufman ven. Давид Абелевич Кауфман; 2. tammikuuta 1896 (J: 21. joulukuuta 1895) Białystok, Venäjän keisarikunta12. helmikuuta 1954 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen elokuva- ja uutiskatsausohjaaja. Hänen veljensä Boris Kaufman ja Mihail Kaufman työskentelivät myös elokuva-alalla. Vertov myöhemmin venäläisti etunimensä ja patronyyminsä Denis Arkadevitšiksi.[1]

Dziga Vertov
Dziga Vertov
Dziga Vertov
Henkilötiedot
Koko nimi David Abelevitš Kaufman
Syntynyt 2. tammikuuta 1896
Białystok, Venäjän keisarikunta
Kuollut 12. helmikuuta 1954 (58 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Ohjaaja
Taiteilijanimet Denis Arkadevitš Kaufman Денис Аркадьевич Кауфман
Denis Abramovitš Kaufman Денис Абрамович Кауфман
Tunnetuimmat ohjaukset Mies ja elokuvakamera
Elokuvasilmä
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

UraMuokkaa

David Abelevitš Kaufman syntyi juutalaistaustaiseen perheeseen Białystokissa, Puolassa . Kaufman venäläisti juutalaisen nimensä Davidin ja patronyymin Abelevitšin muotoon Denis Arkadievitš vuoden 1918 tienoilla[2].

Kaufman opiskeli Białystokissa musiikkia, kunnes hänen perheensä muutti Moskovaan vuonna 1915 pakoon saksalaisten hyökkäystä.[3] Moskovassa Vertov opiskeli psykoneurologisessa instituutissa, kunnes vuonna 1918 Moskovan elokuvakomiteaan kuuluva Kaufmanin opiskelutoveri Mihail Koltsov kutsui hänet tekemään viikoittaista kinonedeljaa eli neuvostouutiskatsausta. Tällä välin Kaufman muutti nimensä Dziga Vertovksi[4]

Samaan työryhmään kuuluivat Lev Kulesov ja Eduard Tissé, josta tuli myöhemmin Sergei Eisensteinin kuvaaja. He perustivat todellisuuteen vannovien elokuvantekijöiden, kinokkien, ryhmän, joka arvosteli kärkkäästi näytelmäelokuvia, joihin lukeutuivat myös Eisensteinin elokuvat.[5]

Vuosina 1922–1925 Vertov julkaisi yhteensä 23 Kino-Pravdaa (Pravda-lehden elokuvallinen vastine) ja 55 numeroa Elokuvakalenteria 1923–1925.[6]

Ensimmäinen täysimittainen kinokkidokumenttielokuva, Elokuvasilmä, valmistui vuonna 1924. Kuvauksia valmisteltiin ennakolta vähän, jotta tapahtumat taltioituisivat mahdollisimman aitoina. Dokumenttielokuvan henkilöt eivät myöskään saaneet huomata olevansa kuvauksen kohteina.[6]

Vuonna 1925 Vertov valmisti uutiskatsauksen Lenin kuoleman yksivuotispäivälle nimeltä Leniniläinen kinopravda no 21.[5] Seuraavana vuonna Moskovan kaupunginvaltuusto tilasi Vertovilta elokuvan, jossa kuvattaisiin valtuuston aikaansaannoksia positiivisessa valossa. Vaalimainoselokuva Eteenpäin neuvosto! valmistui vuonna 1926. Maailman kuudennes -elokuvan jälkeen Vertov ajautui erimielisyyksiin Sovkino-studion johtajan kanssa ja sai potkut tammikuussa 1927.[3]

Dziga Vertov siirtyi Ukrainan Vufku-elokuvastudiolle, missä hänen ensimmäinen työnsä oli Yhdestoista vuosi (1928). Seuraavana vuonna valmistui Mies ja elokuvakamera, jonka käsikirjoitusta Vertov oli aloitellut ollessaan Sovkinolla töissä.[3]

Vertovin elokuva, Kolme laulua Leninistä, valmistui vuonna 1934. Elokuva julkaistiin uudelleen muokattuna vuonna 1938: uutta materiaalia lisättiin ja poliittisesti epäilyttävät henkilöt poistettiin.[3]

OhjaustyötMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. MacKay, John: The “Spinning Top” Takes Another Turn: Vertov Today Kinokultura. 8.4.2005. Viitattu 17. toukokuuta 2008. (englanniksi)
  2. Early Soviet Cinema; Innovation, Ideology and Propaganda by David Gillespie Wallflower Press London 2005, s. 57
  3. a b c d MacKay, John: Dziga Vertov: 1896-1954 web.archive.org. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  4. Documentary Film: A Very Short Introduction: A Very Short Introduction by Patricia Aufderheide; Oxford University Press, 28 November 2007, s. 37
  5. a b Dawson, Jonathan: Dziga Vertov Senses of Cinema. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  6. a b Kodin suuri tietosanakirja 15, s. 9. Weilin+Göös, 1980. ISBN 951-35-1286-X.

Aiheesta muuallaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • MacKay, John: Dziga Vertov : Life and work : Volume 1 : 1896-1921. Brighton : Academic Studies Press, 2018. ISBN 9781618117342.