Wikipedia

Dust Bowl

Yhdysvaltain preerioiden pölymyrskyjen ja kuivuuden kausi 1930-luvulla

Dust Bowl (suom. "pölykulho") oli kausi, jolloin kuivuus tuhosi peltoja Yhdysvaltain Keskilännen preerian itäosissa. Kuivuutta kesti vuodet 1930–1939, joillakin seuduilla vuosiin 1940–1941 asti. Aikakautta leimasivat pölymyrskyt, jotka veivät kuivuneen pintamaan mennessään. Noin 100. pituuspiirin länsipuolella oleva kuivuusalue oli alkujaan High Plains -ylätasangolla kasvavaa lyhytheinäpreeriaa ennen peltojen raivaamista.

Pölymyrsky Spearmanissa Texasissa vuonna 1935.

Yli neljän miljoonan neliökilometrin alue New Mexicon koillisosassa, Itä-Coloradossa, Länsi-Kansasissa, Luoteis-Oklahomassa ja Pohjois-Texasissa oli jo 1800-luvulla seutua tutkineiden kartoittajien mielestä kolkkoa. Kuivuus tuhosi lopulta noin 400 000 km² eli 40 miljoonaa hehtaaria peltoa.[1][2] Jo vuoden 1895 tienoilla koettiin kuivuus, joka ajoi maanviljelijöitä seudulta pois. Tämä kuiva Yhdysvaltain sisäosien alue houkutteli silti maanviljelijöitä, koska sieltä sai ilmaista maata ja juuri käyttöön otetulla teräsauralla saattoi kyntää myös kovaa preeriaa. 1900-luvun alussa alue oli normaalia kosteampi, ja maanviljelijät saivat suuret vehnäsadot. Luoteis-Texasin ja Luoteis-Oklahoman seutu alkoi kuivua 1920-luvulla, jolloin sademäärä väheni 200 millimetriin vuodessa eli aavikon rajoille.[3]

Monet pois muuttaneet päätyivät Kaliforniaan, jossa oli tilaa. Paikalliset asukkaat kuitenkin yleensä suhtautuivat saapuneisiin siirtotyöläisiin vihamielisesti. Dust Bowlista paenneet joutuivat tekemään nälkäpalkalla töitä muun muassa hedelmäviljelmillä ja muissa tilapäistöissä ja asumaan huonoissa oloissa.[4] Pölymyrskyt rasittivat aluetta erityisesti vuosina 1933–1936. 14. huhtikuuta 1934 koettiin musta sunnuntai, kun Wyomingista liikkeelle lähtenyt pölymyrsky muutti päivän yöksi.[5] Myrsky ei vaatinut kuolonuhreja, mutta pelloille aiheutuneet vahingot olivat sitäkin suuremmat. Hallitus alkoi 1930-luvun puolivälin tienoilla avustaa kuivuusalueen viljelijöitä taloudellisesti ja neuvoa keinoja, joilla pintamaan lentäminen tuulen mukana voitiin estää. Kuivuus jatkui pahana vuosien 1938–1941 tienoille asti, jolloin sateita lopulta saatiin eri seuduilla.lähde?

Pölymyrskyjen ja maaperän tuhon syy

muokkaa

Syvälle kynnetty maa muuttui kuivana kautena pölyksi, joka saattoi helposti kulkeutua pölypilvinä tuulen mukana. Luonnostaan kuivalla lyhytheinäpreerialla ei juuri ollut esiintynyt pölymyrskyjä, koska ruohokasvillisuus sitoi maata kuivanakin kautena. Kun preeriaa kynnettiin pelloksi, hävitettiin luonnollinen kasvillisuus suurimmasta osasta preeriaa ja tilalle kylvettiin vehnää ja muuta viljaa. Kynnetty vehnäinen maaperä oli kuivuessaan pelkkää multatomua. Kuivuudessa kuollut vehnä ei kyennyt sitomaan sitä paikalleen myrskyaikana.lähde?

Toisilta alueilta hävisi maa-aines, ja toisille tuli pölyä jo kuivuuden tappamien kasvien päälle. Joillain seuduilla pellot joutuivat pölydyynien valtaan, ja pelloista tuli viljelykelvottomia. Tuulen aiheuttama kuivan maaperän kuluminen, tuulieroosio, riistäytyi hallinnasta. Tuulet kuljettivat paljon viljelykelpoista pintamaata pölynä kauas Atlantin valtamerelle. 1930-luvun alussa preerialla ei osattu vuoroviljelyä, jossa käytetään osin maa-ainesta sitovia kasveja.lähde?

Kuivuuden syy

muokkaa

Tietokonemallien perusteella asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kuivuus johtui Atlantilta sateita kuljettavan suihkuvirtauksen kääntymisestä pohjoisen sijasta länteen. Tämä taas johtui Atlantin ja Tyynenmeren olojen muutoksista. Atlantti lämpeni, ja Tyynimeri jäähtyi. Tyynellämerellä vallitsi La Niña -vaihe, ja subtrooppisella Atlantilla oli puolestaan tavallista lämpimämpää.[6][7] Ilmassa leijunut pöly muutti ilmakehän säteilytasapainoa ja säätä ja pahensi kuivuutta.[8]

Kuivuus ja pölymyrskyt

muokkaa
 
Aavikoksi muuttunut tila Dallasin lähellä vuonna 1936.

Sato tuhoutui monin paikoin jo 1931.[9] Ensimmäiset pölymyrskyt alkoivat Luoteis-Texasissa talvella 1931–1932 melko pienellä alueella ja aiheuttivat vain pientä vahinkoa. Niitä seurasivat keväällä ja kesällä sadon tuhonneet kaatosateet ja raekuurot.[9] Pölymyrskyistä käytettiin tuolloin nimiä Black Blizzard, ”Musta lumimyrsky” ja Black Roller, ”Musta jyrä”, koska ne lyhensivat näkyvyyden muutamaan metriin. Pölymyrskyt alkoivat lisääntyä vuonna 1932. Paha pölymyrskykausi tuli vasta vuosiksi 1933–1936.[10]

Vuoden 1933 joulukuussa alkoi luoteistuulten kausi, joka kesti maaliskuuhun 1934 asti.[11] Siihen liittyvät myrskyt veivät maaperän ja siihen kylvetyt siemenet mennessään. Varastosäiliöt tyhjenivät vedestä ja täyttyivät pölyllä. Tuuli riipi puiden lehdet. Kuivuus levisi Pohjois-Texasin tienoilta Arkansasiin asti.[12] Juuri valtaan nousseen Rooseveltin hallitus yritti samoihin aikoihin lainsäädännöllä tukea vaikeuksiin joutuneita maanviljelijöitä, jotteivät pankit veisi heidän tilojaan.lähde?

Preerian punaista pölyä satoi lumena maaliskuussa 1934 kaukana idässä ja koillisessa Chicagossa ja Uudessa-Englannissa. Preerian pöly huomattiin New Yorkissa ja Washingtonissa asti.[11] 9. toukokuuta 1934 alkoi valtava neljä päivää kestänyt jättimyrsky, joka pysäytti lentoliikenteen ja rautatieliikenteen Chicagossa asti. Pölyä satoi Valkoisen talon päälle, ja sitä väitetään tulleen presidentin työpöydälle asti.[4] Heinä-elokuussa 1934 pitkään jatkunut luoteistuuli kääntyi lounaaseen ja nostatti kuumuuden 43 celsiusasteeseen.[11] 40 miljoonaa hehtaaria viljelymaata tuhoutui.[10]

Musta sunnuntai

muokkaa

14. huhtikuuta 1935 koettiin ”Musta sunnuntai”, jolloin pahat pölymyrskyt pyyhkivät taas preeriaa, muuttivat päivän yöksi ja vaurioittivat maaperää. Myrsky näytti saapuessaan yli 300 metriä tai jopa kolme kilometriä korkealta ruskealta tai mustalta kumpuilevalta, pyörteilevältä pilveltä. Jopa 95 kilometrin tuntinopeudella puhaltanut tuuli uhkasi hajottaa taloja. Pöly tunkeutui sisään rakennuksiin kaikkialle. Kun pölymyrsky iski erään nebraskalaisen perheen taloon, syötävät tärveltyivät uunissa olleita sämpylöitä lukuun ottamatta. Dodge Cityssä oli ilmassa olevan pölyn takia pimeää puoli tuntia ja likaisenruskea hämärä loppupäivän.[10] Pöly aiheutti ihmisille keuhkosairauksia, joihin kuoli satoja, ehkä tuhansia ihmisiä. Sairaudet ja väärä ravitsemus tappoivat nimenomaan Kansasissa ja Oklahomassa. Hallitus jakoi naamareita suojaksi pölyltä.lähde?

Autioituminen ja pakolaisia

muokkaa

Pankki saattoi ottaa maatilan haltuunsa, kun viljelijä ei pystynyt enää olemattomien satojen tuotoilla maksamaan lainoja pois. Ja vaikkei näin käynytkään, kuivuuden pitkittyessä elinmahdollisuudet seudulla vähenivät olemattomiin. Eräässä myrskyssä tuhoutui 356 taloa.[13]

Tuhoalueilta muutti tuhansia ihmisiä, ja Oklahomasta muutti noin 200 000 ihmistä Kaliforniaan.[14] Muuttajat, joista kaikista käytettiin nimeä "Okie", lähtivät Oklahomasta, Kansasista, New Mexicosta ja Texasista. Kaikki poismuuttajat eivät olleet kuitenkaan maanviljelijöitä.lähde? Maaseudulta muutti 2,5–3 miljoonaa ihmistä kaupunkeihin, ja näistä satoja tuhansia muualle, esimerkiksi Kaliforniaan. Oklahoman väestöstä lähti pois kaikkiaan noin 15 prosenttia. Kanadan preeria-alueen Palliserin kolmion asukkaat joutuivat hallituksen ja yhteiskunnan avustettaviksi siellä päin tapahtuneiden raekuurojen, kuivuuden ja muun poikkeuksellisen sään muttei niinkään pölymyrskyjen takia.lähde?

Kaliforniassa muuttajat joutuivat monesti asumaan teltoissa tai hökkeleissä ilman viemäröintiä, korjaamaan yhteistiloilta viinirypälesatoja ja tekemään muita töitä pienillä palkoilla, ja kaiken lisäksi paikalliset asukkaat suhtautuivat tulijoihin vihamielisesti. Ihmiset näkivät suoranaista nälkää. Aihetta käsittelee muun muassa John Steinbeckin romaani Vihan hedelmät. Vaikeudet johtuivat pääosin siitä, että pakolaisten suuren määrän vuoksi heille oli vaikeaa järjestää inhimilliset olot varojen, työpaikkojen, asuntojen ja muiden resurssien puutteessa. Muutenkin elettiin suurta lamaa, jolloin työttömyys oli korkealla. Tämä selittänee kalifornialaisten vihan, mutta osasyynä saattoi olla suoranainen inhimillinen penseyskin. Pakolaisia saapui Kaliforniaan, vaikka oli levinnyt tietoa surkeista, epäinhimillisistä oloista siellä.[15]

Vastatoimet ja sateiden paluu

muokkaa

Jotkut jäivät paikalleen ja selvisivät loppujen lopuksi paremmin kuin pois lähteneet, sillä hallitus alkoi avustaa heitä. Hallitus neuvoi maaperää säästäviä viljelymenetelmiä, mikä auttoi viljelijöitä. Jo vuonna 1933 hallitus perusti maaperän eroosiota vastustavan viraston. Hintojen vakauttamiseksi teurastettiin kuusi miljoonaa sikaa, suurin osa jätteeksi. Avustusjärjestöjen kautta alettiin jakaa ruokatarvikkeita.[9]

Yhdysvaltojen kongressi sääti vuonna 1935 maaperän suojelulain, joka määräsi maanviljelijät töihin pintamaan säilyttämiseksi. Projektissa istutettiin puita, kynnettiin syviä vakoja poikittain tuulen suuntaan, istutettiin samana vuonna kahta eri viljelykasvia ja viljeltiin vuorovuosina eri kasveja. Ylimääräinen karja piti hävittää, ja siitä sai korvauksen, mikä auttoi viljelijöitä tulemaan toimeen, kun liha ei mennyt kaupaksi markkinoilla riittävän korkealla hinnalla. Hallituksen määräyksiä alettiin panna toimeen, vaikka nuristenkin vuosina 1937–1938. Tuulen mukana kulkeva pöly oli vuonna 1938 vähentynyt vastatoimien ansioista 65 %, mutta kuivuus jatkui. Vuoden 1939 syksyllä sateet palasivat, ja muutamassa vuodessa tasangoilla alkoi jälleen lainehtia vehnä.[9]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Albers, Robert C.: Armoton luonto. Suomentanut Ovaska, Mervi & Salonen, Sirkka & Valta, Tuulikki. Helsinki: Valitut palat, 1993. ISBN 951-584-001-5
  • Burnie, David: Kun luonto näyttää voimansa. Suomentanut Petäinen, Anne & Valste, Juha. Valitut palat, 2008. ISBN 978-951-584-788-1
  • Davis, Lee: Natural Disasters. New York: Facts on File, 1992. ISBN 0-8160-2034-5

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ The Dust Bowl 1935–1940 media.maps101.com. Arkistoitu 16.3.2017. Viitattu 27.12.2018.
  2. ↑ J. Defrank: No Till Farming for Organic Grower Tpss-departmental Seminar (s. 6) College of Tropical Agriculture and Human Resources. 12.1.2017. The University of Hawai'i at Manoa. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Burnie, s. 48.
  4. ↑ a b Burnie, s. 43.
  5. ↑ Albers, s. 186.
  6. ↑ NASA Explains "Dust Bowl" Drought Goddard Space Flight Center. 18.3.2004. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Seager, Richard: Was the Dust Bowl predictable? Lamont-Doherty Earth Observatory of Columbia University. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Cook, Ben & Miller, Ron & Seager, Richard: Did dust storms make the Dust Bowl drought worse? Lamont-Doherty Earth Observatory of Columbia University. Viitattu 10.9.2019. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Timeline: The Dust Bowl     American Experience – PBS    . Arkistoitu 8.10.2020  . Viitattu 10.9.2019   . (englanniksi)   
  10. ↑ a b c Burnie, s. 42.
  11. ↑ a b c Davis, s. 89.
  12. ↑ Albers, s. 188.
  13. ↑ First Missed Century:Interview:James Gregory PBS. Viitattu 11.3.2007.
  14. ↑ Worster, Donald: Dust Bowl: The Southern Plains in the 1930's. London: Oxford University Press, 1982. ISBN 0-19-503212-8
  15. ↑ Mass Exodus From the Plains American Experience – PBS. PBS. Viitattu 3.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dust_Bowl&oldid=22158639”