Guyanankaimaanilisko
Guyanankaimaanilisko[2] eli krokotiiliteiju[3] (Dracaena guianensis) on teijuliskojen heimoon kuuluva suurikokoinen liskolaji.
| Guyanankaimaanilisko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Skinkkimäiset Scincomorpha |
| Heimo: | Teijuliskot Teiidae |
| Suku: | Dracaena |
| Laji: | guianensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dracaena guianensis |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
.jpg)
Guyanankaimaaniliskolla on vihreä tai ruskea ruumis ja punertavanoranssi pää. Poikaset ovat kirkkaamman vihreitä kuin aikuiset. Sen häntä on pitkä ja sivuilta litteä. Guyanankaimaaniliskolla on niskassa kohollaan olevia suomuja, jotka saattavat antaa liskolle hieman suojaa, kun taas selässä ja hännässä on vahvoja harjasuomuja. Lisko muistuttaa silmälasikaimaania, lukuun ottamatta sen leveää, suhteellisen lyhyttä päätä, joka näyttää teijun päältä. Sillä on haarautunut kieli, jolla se paikantaa saaliinsa. Suuressa, jykevässä päässä on vahvat leuat ja lyhyet, pyöristyneet hampaat. Guyanankaimaanilisko kasvaa 0,6–1,3 metriä pitkäksi ja voi painaa 4,5 kiloa.[4][5]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Guyanankaimaaniliskoa tavataan Brasiliassa (Amazonas, Maranhão, Amapá, Acre), Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa, Guyanassa, Surinamessa ja Ranskan Guayanassa. Se elää mahdollisesti myös Boliviassa. Havainnot Ranskan Guayanasta saattavat olla virheellisiä.[6] Krokotiiliteiju viettää suurimman osan ajastaan paistatellen soiden, tulvametsien ja virtojen yllä roikkuvilla oksilla.[4]
Elintavat muokkaa
.jpg)
Guyanankaimaanilisko etsii ruokaa päivällä ja piileskelee puissa ja puskissa öisin. Se viettää suurimman osan ajastaan vedessä tai paistatellen oksilla. Guyanankaimaaniliskolla on kirkas kolmas silmäluomi, joka toimii suojalasin tapaan veden alla. Sitä saalistavat luonnossa lähinnä jaguaarit, käärmeet ja krokotiilit. Guyanankaimaanilisko hyppää uhattuna usein veteen ja ui pakoon. Se pystyy kuitenkin myös käyttämään häntäänsä piiskana ja puremaan saalistajaa. Guyanankaimaanilisko on myös hyvä kiipeilijä.[4]
Ravinto muokkaa
Guyanankaimaanilisko syö pääasiassa selkärangattomia, kuten kotiloita, rapuja ja simpukoita. Kun lisko on saanut saaliin kiinni, se siirtää sen leukojensa takaosaan nostamalla päätään.[4] Sen jälkeen se murskaa eläimen suurilla soikeilla takahampaillaan, sylkee pois kuoren ja syö sen pehmeät osat.[3][4] Saalis pysyy suussa guyanankaimaaniliskon kielen ja hampaita ympäröivien lihaksikkaiden ikenien ansiosta. Ainakin vankeudessa guyanankaimaaniliskot pyydystävät saaliinsa vedestä, mutta syövät sen vasta rannalla.[3] Guyanankaimaaniliskon on havaittu kiipeilevän kuivan kauden aikaan puissa etsimässä hyönteisiä ja munia.[5]
Lisääntyminen muokkaa
Guyanankaimaaniliskon lisääntymisestä ei tiedetä paljoa. Pesue koostuu 5–7 munasta, jotka naaras munii koloihin joentörmässä ja peittää ne. Poikaset kuoriutuvat itsenäisinä noin 179 päivän jälkeen.[4]
Uhat ja suojelu muokkaa
Guyanankaimaaniliskoa metsästettiin aiemmin laajasti sen nahan takia, mutta 1970-luvulla annettiin määräyksiä metsästyksen hillitsemiseksi. Sen jälkeen kanta on voinut toipua. Nahan kysynnän takia guyanankaimaaniliskoa nykyään tarhataan metsästyksen sijasta. Vaikka metsästys on vähentynyt, guyanankaimaaniliskoa todennäköisesti uhkaa saastuminen, metsän hävittäminen ja elinympäristön häviäminen. Myös paikallinen alkuperäiskansa metsästää krokotiiliteijua lihan vuoksi, vaikkei se välttämättä ole merkittävä uhka kannalle.[4]
Kuvagalleria muokkaa
.jpg)
Lähteet muokkaa
- ↑ Calderón, M., Perez, P. & Avila-Pires, T.C.S.: Dracaena guianensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.3.2020. (englanniksi)
- ↑ O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 91. Suomentanut Welling-Hirvonen, Sari. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
- ↑ a b c Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 765. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ a b c d e f g Caiman lizard Smithsonian's National Zoo. Viitattu 10.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b O’Shea, Mark: Reptiles and Amphibians. Lontoo: Dorling Kindersley, 2010. ISBN 978-1-4053-5793-7. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.6.2018). (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Dracaena guianensis The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 11.6.2018. (englanniksi)