Douglas A-3 Skywarrior
Douglas A-3 Skywarrior on Yhdysvaltain laivaston käyttämä strateginen ydinpommituksiin kykenevä pommikone. Skywarriorin suunnitteli Douglasin sotilaskoneitten pääsuunnittelija Ed Heinemann. Vuonna 1952 ensilentonsa lentänyt Skywarrior otettiin palveluskäyttöön vuonna 1956. Prototyypin Westinghousen valmistamat suihkumoottori vaihdettiin tuotantomallissa Pratt & Whitneyn J-57:ään.[1] Konetta valmistettiin vuosina 1956–1961. Palveluksesta se poistettiin kokonaan vasta vuonna 1991. Skywarrior tunnettiin liikanimillä "Whale", sekä "Heavy" – että "All three dead" – väännöksenä "A3D:sta". Koneessa oli kolmihenkinen miehistö. Konetta käytettiin toistakymmentä vuotta myös Yhdysvaltain ilmavoimien palveluksessa, edelleenkehiteltynä versiona tyyppinimellä B-66 Destroyer. Ilmavoimien tiedusteluversio tunnettiin RB-66:na.
| A-3 Skywarrior | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | pommikone, sekä tiedustelu ja ilmatankkaus |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Douglas Aircraft Company |
| Suunnittelija | Ed Heinemann |
| Ensilento | 28. lokakuuta 1952 |
| Esitelty | 1956 |
| Poistettu käytöstä | 1991 |
| Valmistusmäärä | 282 |
| Valmistusvuodet | 1956–1961 |
.jpg)
Kehitysversioiden tärkeimmät erot olivat suihkumoottorin ja hätäpoistumiseen liittyneiden järjestelyiden suhteen. B-66 oli varusteltu heittoistuimilla. Pommien pudottamista varten kone oli varustettu tarkoitukseen soveltuvalla tutkalla.[1]
Lentokoneen rakenne oli ylätaso, jonka kaksi suihkumoottoria oli ripustettu siipiin. Sivuvakain oli korkealla pyrstössä rungon yllä. Sekä peräsin että siivet olivat taittuvat, jotta konetta pystyttiin siirtämään lentokonehisseissä ja säilyttämään lentotukialuksen hangaareissa. A-3 Skywarrior oli laivaston siihen astisista sotilaslentokoneista raskain, sen maksimi lentoonlähtöpaino oli jopa 37 200 kg.
Pitkä ilmatankkauspuomi keulassa ja erityinen pakoluukku hätäpoistumista varten lentokoneen pohjassa kuuluivat kauko-ohjatun pyrstöaseistuksen ohella koneen erikoisuuksiin.
A3:sta tehtiin useita koneversioita eri käyttötarkoituksiin. Se palveli ilmatankkerina, säähavaintokoneena, valokuvaus- ja tiedustelutehtävissä sekä henkilöstön lentokuljetuksissa (koneeseen mahtui 3 henkilöä). Niin ikään ns. ELSO-koneena tyyppi oli palvellut. Näissä malleissa laitteisto oli koneen perään asennettuna, ja se korvasi miehittämättömän taka-ampumon. Monista koneista taaksepäin ampuva tykkiaseistus poistettiin.
Koneessa oli tutkaohjattava taaksepäin ampuva tykkiaseistus, johon kuului 2 ×20 mm tykkiä. Skywarrior kykeni kuljettamaan 5 443 kg pommikuorman sisäpuolisessa pommisäiliössä.
Tekniset tiedot muokkaa
Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2–3
- Matkustajat: 1, mikäli miehistöä 2
- Pituus: 23,30 m
- Kärkiväli: 22,10 m
- Korkeus: 7,16 m
- Siipipinta-ala: 75,43 m²
- Tyhjäpaino: 17 875 kg
- Voimalaite: 2 × Pratt & Whittney J57-P10 -suihkuturbiinia; 46,7 kN per moottori kuivana, 55,3 kN syötettäessä vettä moottoriin
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 982 km/h
- Matkalentonopeus: 840 km/h
- Lentomatka: 3 220 km
- Lakikorkeus: 13 110 m
Aseistus
- 5 443 kg pommeja sisäpuolisesti pommikuiluissa (myös ydinaseita)
- 2 × 20 mm kauko-ohjattua tykkiä taka-ampumossa
Katso myös muokkaa
- Sud Aviation Vautour II
- English Electric (Martin B-57) Canberra
- Blackburn Buccaneer
- Avro Canada CF-100 Canuck
- Jakovlev Jak-28 "Brewer"
- Iljushin Il-28 "Beagle" (Suomessa "Nikita")
- North American/Rockwell A-5 (alk. A-3J) Vigilante
- Republic F-105 Thunderchief
Lähteet muokkaa
- Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 (s. 96) ISBN 1-84013-335-X
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Hallen Hävittäjäsivut: Douglas A-3 Skywarrior/B-66 Destroyer http://www.netti.fi/~halle/planes/usa/b-66.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.aero-web.org/specs/douglas/a-3a.htm (englanniksi)
- http://www.a3skywarrior.com/ (englanniksi)