Doripeneemi

kemiallinen yhdiste
Doripeneemi
Doripeneemi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(4R,5S,6S)-6-[(1R)-1-hydroksietyyli]-4-metyyli-7-okso-3-[(3S,5S)-5-[(sulfamoyyliamino)metyyli]pyrrolidin-3-yyli]sulfanyyli-1-atsabisyklo[3.2.0]hept-2-eeni-2-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 148016-81-3
ATC-koodi J01DH04
PubChem 73303
DrugBank DB06211
Kemialliset tiedot
Kaava C15H24N4O6S2 
Moolimassa 420,522
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 8 %[1]
Metabolia renaalinen
Puoliintumisaika noin 1 tunti[2]
Ekskreetio virtsan mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus
Antotapa intravenoosi, intramuskulaarinen

Doripeneemi (C15H24S2N4O6) on karbapeneemeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina esimerkiksi keuihkokuumeen ja sisäelinten tulehdusten hoitoon.

Ominaisuudet ja käyttöMuokkaa

Doripeneemin antibioottiset ominaisuudet perustuvat, muiden karbapeneemien tavoin, bakteerien soluseinän muodostamisen estoon. Yhdiste inhiboi soluseinän synteesiin tarvittavia transpeptidaasientsyymejä. Dipolaarisen rakenteensa vuoksi se läpäisee hyvin bakteerien soluseinän ja solukalvon. Lääkeaine on suhteellisen laajakirjoinen antibiootti. Se tehoaa useisiin grampositiivisiin kokkeihin ja basilleihin ja gramnegatiivisiin enterobakteereihin, kuten kolibakteeriin, sekä Pseudomonas-suvun bakteereihin. MRSA-kannat saattavat olla herkkiä sille annettuna yhdessä eräiden aminoglykosidiantibioottien kanssa. Doripeneemiä annostellaan ruiskeena suoneen tai lihakseen. Lääkeainetta voidaan käyttää sairaalakeuhkokuumeen, suolistotulehdusten, munuaistulehdusten ja virtsatulehdusten hoitamiseen. Doripeneemi hyväksyttiin markkinoille Japanissa vuonna 2005, Yhdysvalloissa 2007 ja Euroopaun unionin alueella vuonna 2008.[1][2][3][4][5] Euroopan markkinoilta se kuitenkin vedettiin pois vuonna 2014 huonohkon kaupallisen menestyksen vuoksi[1].

HaittavaikutuksetMuokkaa

Doripeneemi on suhteellisen hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat pääkipu, huonovointisuus, ripuli ja yliherkkyysreaktiot kuten ihottuma.[1][4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 723–739. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.1.2020). (englanniksi)
  2. a b Susan J. Keam: Doripenem. Drugs, 2008, 68. vsk, nro 14, s. 2021–2057. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.1.2020. (englanniksi)
  3. Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
  4. a b Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 232. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 24.1.2020). (englanniksi)
  5. Martti Vaara: Kehitteillä olevat bakteerilääkkeet. Duodecim, 2007, 123. vsk, nro 7, s. 795–804. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.1.2020.