Dirikkidikloridi

kemiallinen yhdiste

Dirikkidikloridi eli rikkimonokloridi (S2Cl2) on rikin ja kloorin muodostama epäorgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään kumin vulkanoinnissa ja orgaanisessa synteesissä.

Dirikkidikloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10025-67-9
PubChem CID 24807
Ominaisuudet
Molekyylikaava S2Cl2
Moolimassa 135,04 g/mol
Ulkomuoto Oranssineste[1]
Sulamispiste -80 °C[1]
Kiehumispiste 135,6 °C [1]
Tiheys 1,678 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa[1]

Ominaisuudet

muokkaa

Huoneenlämpötilassa dirikkidikloridi on kellertävän punertavaa nestettä. Yhdiste liukenee bentseeniin, tetrakloorimetaaniin ja hiilidisulfidiin. Veden kanssa dirikkidikloridi reagoi muodostaen vetykloridia, rikkiä ja rikkidioksidia.[2]

2 S2Cl2 + 2 H2O → SO2 + 4 HCl + 3/8 S8

Dirikkidikloridi kykenee liuottamaan rikkiä.[1] Polysulfaanit reagoivat dirikkidikloridin kanssa muodostaen kloorattuja useita rikkiatomeja sisältäviä yhdisteitä.[3]

Dikkirikkidikloridi esiintyy huoneenlämpötilassa niin kutsuttuna gauche-konformaationa. Yhdisteellä on isomeerinen muoto S=SCl2, joka muodostuu dirikkidikloridia fotolysoimalla.[4]

Valmistus

muokkaa

Dirikkidikloridia valmistetaan sulassa muodossa olevan rikin ja kloorikaasun välisellä reaktiolla. Klooria ollessa ylimäärin muodostuu lisäksi rikkidikloridia.[1][4]

S8 + 4 Cl2 → 4 S2Cl2

Käyttö

muokkaa

Dirikkidikloridia voidaan käyttää kumin kylmävulkanoinnissa. Yhdiste soveltuu tosin vain ohuiden tuotteiden vulkanoimiseen sillä dirikkidikloridi pystyy tunkeutumaan kumin sisälle vain lyhyen matkan.[5]

Ensimmäisessä maailmansodassa taistelukaasuna käytettyä sinappikaasua valmistettiin dirikkidikloridin ja eteenin välisellä reaktiolla.[4]

S2Cl2 + 2 C2H4 → (ClC2H4)2S + 1/8 S8

Dirikkidikloridia käytetään myös tionyylikloridin ja orgaanisten yhdisteiden valmistukseen.[3][1]

Turvallisuus

muokkaa

Dirikkidikloridi on syövyttävää. Aine aiheuttaa hengitettynä yskää ja hengenahdistusta. Pitempiaikainen altistuminen voi johtaa keuhkopöhöön. Nieltynä dirikkidikloridi aiheuttaa huonovointisuutta tai jopa tajuttomuuden.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 152. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 393. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
  3. a b Catherine E. Housecroft,A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 511. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
  4. a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 529. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
  5. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 956. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.05.2010). (englanniksi)
  6. Dirikkidikloridin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 30.05.2010

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.