Dick Richardson
Richard "Dick" Alexander Richardson (1. kesäkuuta 1934 Newport, Wales, Iso-Britannia – 15. heinäkuuta 1999 Surrey, Englanti, Iso-Britannia) oli walesiläinen nyrkkeilijä. Hän hallitsi ammattinyrkkeilyn Euroopan raskaansarjan titteliä maaliskuusta 1960 kesäkuuhun 1962.
| Dick Ricardson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Richard Alexander Richardson |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1934 Newport, Wales, Iso-Britannia |
| Kuollut | 15. heinäkuuta 1999 (65 vuotta) Surrey, Englanti, Iso-Britannia |
| Kansalaisuus | Wales |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 191 |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 47 |
| Voitot | 31 |
| – tyrmäysvoitot | 24 |
| Tappiot | 14 |
| Ratkaisemattomat | 2 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Dick Ricardson otteli muutaman amatööriottelun ennen kuin hänet kutsuttiin armeijan palvelukseen vuonna 1953. Armeijassa ollessaan hänestä tuli armeijan raskaansarjan nyrkkeilymestari voitettuaan yksiköiden välisissä nyrkkeilymestaruuskilpailuissa Brian Londonin, josta tuli myöhemmin brittiläinen raskaansarjan nyrkkeilymestari.[1]
Erottuaan armeijasta Richardson työskenteli muurarina ja terästehdastyöläisenä. Vuoden 1954 aikana hän teki nyrkkeilyn ammattilaissopimuksen. Ensimmäinen vastustaja syyskuussa 1954 oli Henry Cooperin kaksosveli Jim Cooper, jolle hän hävisi pistein. Sen jälkeen tulikin yhdeksän tappiotonta ottelua. Niiden joukossa uusinta Jim Cooperia vastaan, jonka hän voitti keskeytyksellä 2. erässä. Kesäkuussa 1955 hän koki tappion maanmiehelleen Hugh Fernsille. Sen jälkeen tulikin jälleen yhdeksän tappiotonta ottelua, kunnes toukokuussa 1956 Richardson koki pistetappion Joe Erskinelle. Tässä vaiheessa Richardson oli noteerattu 10 parhaimman eurooppalaisen raskaansarjan nyrkkeilijä joukkoon, ja vastustajat olivatkin tässä vaiheessa eurooppalaisia kärkinimiä ja myös muutama amerikkalainen. Richardson hävisi amerikkalaisille Ezzard Charlesille, Willie Pastranolle ja Bob Bakerille. Toukokuussa 1957 hän otteli Jamaikan Joe Bygravesia vastaan Kansainyhteisön mestaruudesta. Ottelu päättyi ratkaisemattomana, ja näin Bygraves säilytti tittelinsä. Seuraavissa otteluissa Vastaan tuli saksalaisista Hans Kalbfell ja Hans Friedrich, jotka Richardson voitti. Tappio tuli syyskuussa 1958 maanmiehelle Henry Cooperille keskeytyksellä 5. erässä.[2]
Ruotsin Ingemar Johansson oli luopunut vuonna 1959 raskaansarjan EM-tittelistään oteltuaan MM-tittelistä. Avoimesta EM-tittelistä järjestettiin maaliskuussa 1960 Saksan Dortmundissa ottelu Kalbfellin ja Richardsonin välillä, jonka Richardson voitti keskeytyksellä 13. erässä. Sen jälkeen Richardson puolusti EM-titteliään kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran hän otteli EM-tittelistä helmikuussa 1962 ja tyrmäsi Saksan Karl Mildenbergerin 1. erässä. Kesäkuussa 1962 vastaan tuli Ruotsin entinen tittelin haltija Ingemar "Ingo" Johansson, jonka Richardson kohtasi Ruotsin Göteborgissa kesäkuussa 1962. "Ingo" tyrmäsi Richardsonin 8.erässä, ja näin Richardson menetti EM-tittelinsä reilun kahden vuoden jälkeen. Richardson otteli vielä kerran ammattilaiskehässä maaliskuussa 1963 Lontoon Webleyllä Britannian ja Kansainyhteisön tittelistä vastustajanaan maanmies Henry Cooper, jolle hän hävisi tyrmäyksellä 5. erässä.[2]
Näin Richardson jäi eläkkeelle ammattinyrkkeilystä varsin varhain eli 28-vuotiaana. Sen jälkeen hänellä oli pieni lihakauppaketju Surreyssa, jonka johtajana hän toimi kuolemaansa eli 65-vuotiaaksi asti.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Bob Mee: Obituary: Dick Richardson Independent. 15.9.1999. Viitattu 12.5.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Dick Richardson sportenote.com. Viitattu 12.5.2023. (italiaksi)