Deferoksamiini
| |
| |
Deferoksamiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| N'-{5-[asetyyli(hydroksi)amino]pentyyli}-N-[5-({4-[(5-aminopentyyli)(hydroksi)amino]-4-oksobutanoyyl}amino)pentyyli]-N-hydroksimeripihka-amidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | V03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C25H48N6O8 |
| Moolimassa | 560,69 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Synonyymit | N'-[5-(Acetyl-hydroxy-amino)pentyl]-N-[5-[3-(5-aminopentyl-hydroxy-carbamoyl) propanoylamino]pentyl]-N-hydroxy-butane diamide |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 140 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | 1,2·104 mg/l[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 0 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | n. 6 h[1] |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | parenteraalinen, oraalinen |
Deferoksamiini (myös desferrioksamiini B, desferoksamiini B, DFO-B, DFOA, DFB) on bakteerin tuottama rautaa sitova orgaaninen yhdiste. Sitä tuottaa actinobacteria Streptomyces pilosus. Sitä käytetään lääketieteessä kelatoivana yhdisteenä poistamaan ylimääräistä rautaa elimistöstä, kuten esimerkiksi hemokromatoosin ja hemosideroosin hoidossa. Deferoksamiini ottaa rautaa ferritiinistä ja hemosideriinistä, mutta ei sytokromientsyymeistä, hemoglobiinista eikä transferriinista. Sitä käytetään akuutin rautamyrkytyksen hoidossa, varsinkin lapsilla. Sitomalla itseensä ylimääräistä rautaa, joka poistuu elimistöstä virtsan mukana, se suojaa elimiä kuten maksaa ja munuaisia. Deferoksamiinin anto akuuttiin myrkytykseen voi värjätä virtsan pinkin punertavaksi. Deferoksamiini imeytyy huonosti, ainoastaan n. 15-prosenttisesti suun kautta annettuna, joten parenteraalinen antotapa on suositeltavin.[1][2][3][4][5]
Deferoksamiinia voidaan myös käyttää alumiinimyrkytyksen hoitoon joillakin potilailla. Ainakaan USA:ssa terveysviranomainen FDA ei ole sitä kuitenkaan tällaiseen käyttöön hyväksynyt.
Deferoksamiini on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Deferoxamine DrugBank. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Klaus T. Olkkola, Pertti J. Neuvonen ja Erkki Elonen: Tärkeimmät lääkeainemyrkytykset: Rautalääkkeet (pdf) (s. 7) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Chelators for Iron Overload 8.10.1999. Harvardin yliopisto. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 117–119. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
- ↑ Jouko Tuomisto ja Matti K. Paasonen: Farmakologia, s. 713–714. Helsinki: Lääketieteen Opiskelijoiden Asuntola- ja Tukisäätiö, 1978. ISBN 951-99149-8-6.
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines (pdf) lokakuu 2013. World Health Organization. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
