Des canyons aux étoiles...

Des canyons aux étoiles… (suom. Kanjoneista tähtiin) on ranskalaisen Olivier Messiaenin laaja orkesteriteos vuodelta 1974. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen 200-vuotisjuhlaa varten tilattu teos on saanut inspiraationsa Pohjois-Amerikan luonnosta ja linnuista, etenkin Utah’n osavaltiossa sijaitsevista Bryce Canyonin ja Zionin kansallispuistoista, joissa säveltäjä vieraili vuonna 1972.

Bryce Canyonin oranssinpunaisia kallioita.

Noin puolitoista tuntia kestävä teos jakaantuu kolmeen jaksoon ja yhteensä 12 osaan. Solistisissa rooleissa ovat piano, käyrätorvi, ksylorimba ja kellopeli. Kokoonpanoon kuuluu myös monia lyömäsoittimia, kuten Messiaenin teosta varten kehittämä geofoni, lyijykuulin täytetty laakea rumpu jota soitetaan käsin kallistelemalla. Myös puupuhaltimilla on teoksessa vaativia osuuksia, kun taas jousisoittimia kokoonpanossa on melko vähän.

Teos sai kantaesityksensä 20. marraskuuta 1974 New Yorkin Lincoln Centerissä, jossa piano-osuudet soitti Messiaenin vaimo Yvonne Loriod ja Musica Aeterna -orkesteria johti Frederic Waldman. Teoksen ovat levyttäneet muun muassa Esa-Pekka Salosen johtama London Sinfonietta (CBS 1988), Reinbert de Leeuwin johtama Asko Ensemble (Auvidis Montaigne 1995) ja Myung-Whun Chungin johtama Ranskan radion orkesteri (Deutsche Grammophon 2002). Sakari Oramo on johtanut teoksen ainakin vuoden 2019 BBC Proms -festivaaleilla sekä maaliskuussa 2022 Radion sinfoniaorkesterin kanssa Helsingin Musiikkitalossa.

Jukka Isopuron mukaan teos ”näkee ikuisen Jumalan ajassa ja etäisyydessä, maapallon jylhissä kerrostumissa ja tähtitaivaassa”. Hannu-Ilari Lampila kuvasi teoksen eri osia Helsingin Sanomissa marraskuussa 1985, jolloin sen esittivät Helsingin Temppeliaukion kirkossa ruotsalaiset kamarimuusikot:

Erämaa on julman kaunis ja selittämätön. Messiaen tuntuu loihtivan esiin siellä asuvia brutaaleja voimia. Soitinlintujen konsertti on lumoavuudessaan ankara ja varoittava. Luonnon näytelmää hallitsevat lait ovat kovia ja armottomia. [--] Erämaan julma näyttämö muuttuu luonnon pyhätöksi, jonka kattona on kirkas tähtitaivas, seininä kanjonien jyrkät kallioreunat. Kongit ilmoittavat jumalanpalveluksen alkavan, käskevät kumisten kaikkien kerääntyä yhteen. Vasket alkavat yhtyä karuiksi ja jyrkiksi koraalikuoroiksi, joiden julistus kaikuu kallioseinistä. Soitinlinnut kokoontuvat laulamaan universaaleja hymnejään. Tuuli on ikuisuuden musiikkia. Ritualistiset rytmit korostavat pyhyyden ja pelon vaikutelmaa. [--] Tähtitaivas alkaa säteillä yhä kirkkaammin ja kauniimmin. Lintujen laulu kasvaa yhä riemukkaammaksi ja monikielisemmäksi. Karu hiekkaranta vaihtuu puistonäyksi, yölliset varjot ja salaperäiset heijastukset kukoistavan luonnon värihehkuksi. Karuus ja kylmyys sulavat uuteen lumoavaan loistoon: Taivaallinen kaupunki tulee näkyviin.

Osat

1. Le désert (”Erämaa”)
2. Les orioles (”Kuhankeittäjät”)
3. Ce qui est écrit sur les étoiles... (”Tähtiin kirjoitettu”)
4. Le cossyphe d’Heuglin (”Puistopunatasku”)
5. Cedar Breaks et le don de crainte (”Cedar Breaks ja pelon lahja”)
6. Appel interstellaire (”Tähtienvälinen kutsu”)
7. Bryce Canyon et les rochers rouge-orange (”Bryce-kanjoni ja oranssinpunaiset kalliot”)
8. Les ressuscités et le chant de l'étoile Aldébaran (”Kuolleista herätetyt ja Aldebaran-tähden laulu”)
9. Le moqueur polyglotte (”Taiturimatkija”)
10. La grive des bois (”Täplärastas”)
11. Omao, Leiothrix, Elepaio, Shama (”Havaijinrastuli, punarintatimali, havaijinmonarkki, hohtoharakkarastas”)
12. Zion Park el la cité céleste (”Zionin kansallispuisto ja taivaallinen kaupunki”).

Aiheesta muualla

• Radion sinfoniaorkesterin esitys 9.3.2022, joht. Sakari Oramo. Yle Areena, video 101 min, katsottavissa toistaiseksi.
• Sakari Oramo kertoo teoksesta, haastattelijana Lotta Emmanuelsson. Yle Areena, video 6 min, katsottavissa toistaiseksi.
• Jukka Nykänen ja Janne Palkisto esittelevät teosta, Yle Areena, video 3 min 32 s, katsottavissa toistaiseksi.