Demurrage-vero

valuutan omistamisesta tai hallussapidosta perittävä maksu

Demurrage-verolla tarkoitetaan valuutan omistamisesta tai hallussapidosta perittävää maksua. Sitä kutsutaan joskus "hamstrausveroksi" tai "valuutan parkkimaksuksi". Esimerkiksi kullan omistajat maksavat eräänlaista demurrage-veroa maksuna kullan säilytyksestä ja turvassa pitämisestä. Muiden valuuttojen tapauksessa käytetään yleensä jaksoittaista veronkeräystä kuukausittain tai vuosittain, seteleiden tapauksessa esimerkiksi kuukausittaista leimaveroa. Demurrage esitetään usein edistykselliseksi taloudelliseksi työkaluksi, varsinkin puhuttaessa erilaisista rinnakkaisvaluutoista.

Demurrage-veroa on kokeiltu mm. Itävallan Wörglissä paikallisvaluutan kanssa 1930-luvulla erittäin menestyksekkäästi, ja kokeilusta puhutaankin "Wörglin ihmeenä". Väitteen mukaan jokaisen paikallisvaluutan demurrage-verotetun shillingin työllistävä vaikutus oli 12-14 kertaa suurempi kuin rinnalla kiertäneiden Itävallan kansallisten shillinkien. Tämä johtui nimenomaan "hamstrausverosta", ja että se kannusti kuluttamaan rahaa ennemmin kuin säästämään. Menestyksestä säikähtäneenä Itävallan keskuspankki torppasi kokeilun, ja hiukan myöhemmin vastaavat valuuttakokeilut tehtiin Itävallassa laittomiksi.[1]

Demurrage-veron eräs vaikutus on nimenomaan rahan kiertonopeuden lisääminen. Toinen rahan kiertonopeutta lisäävä talouden mekanismi on inflaatio.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa