Demokraattien kansallinen puoluekokous

Demokraattien kansallinen puoluekokous (engl. Democratic National Convention, DNC) on Yhdysvaltain demokraattisen puolueen kokous, jossa puolue valitsee virallisesti ehdokkaansa Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Puoluekokouksessa myös päätetään demokraattisen puolueen puolueohjelmasta ja yhdistetään puoluetta.

Vuoden 2016 puoluekokoustunnelmaa, jossa Hillary Clintonista tuli ensimmäinen jommankumman pääpuolueen naispuolinen presidenttiehdokas.

Nykyään puolueen presidenttiehdokas valitaan käytännössä esivaaleilla, joten presidenttiehdokkaan nimittäminen on lähinnä muodollisuus. Puoluekokous järjestetään neljän vuoden välein.

Puoluekokousedustajien jako

Puolueen presidenttiehdokkaan valitsevat ensisijaisesti puoluekokousedustajat, jotka puolestaan valitaan useiden yksittäisten osavaltioiden osavaltiokokousten ja esivaalien kautta. Valtuutetut luokitellaan kolmeen kategoriaan:

• At-large-edustajat jaetaan ja valitaan osavaltiotasolla.
• Piirikohtaiset edustajat jaetaan ja valitaan piiritasolla, yleensä kongressin piirin mukaan, mutta joskus myös osavaltion tai territorion osavaltionparlamentin piirien mukaan.
• Add-on- tai PLEO -edustajat, jotka mahdollistavat puoluejohtajien ja valittujen virkamiesten edustuksen osavaltiossa.

Sitoutumattomat superedustajat ovat valtuutettuja, joiden äänet eivät ole sidottuja osavaltion osavaltiokokouksen tai esivaalien tulokseen, ja he äänestävät vain siinä tapauksessa, että ehdokkuus on kiistanalainen. Näitä superedustajia voidaan kutsua myös sitoutumattomiksi PLEO-edustajiksi.

Demokraattien puoluekokoukseen osallistuvien puoluekokousedustajien määrä kunkin osavaltion, territorion tai muun poliittisen alajaon osalta kuvataan puolueen joka neljäs vuosi ilmestyvässä demokraattien puoluekokousta koskevassa kutsussa (Call for the Democratic National Convention).

Sitoutuneiden edustajien jako

Jakokaava 50 Yhdysvaltain osavaltiolle ja Washington D.C.:lle

Vuodesta 2012 lähtien kullekin Yhdysvaltain 50 osavaltiolle ja Washington D.C.:lle jaettujen edustajien määrä on perustunut kahteen päätekijään: (1) kunkin osavaltion demokraattiselle ehdokkaalle kolmessa viimeisessä presidentinvaalissa antamien äänten osuuteen ja (2) kunkin osavaltion valitsijamiesäänten määrään valitsijamieskokouksessa.

Vuoden 2020 demokraattisen puoluekokouksen laskelmat koostuvat periaatteessa seuraavista kolmesta vaiheesta:

Vaihe 1: Seuraavaa kaavaa käytetään ensin kunkin hallintoalueen jakokertoimen määrittämiseksi:

${\text{Jakokerroin}}={1 \over 2}\times \left({{\text{SDV}}_{\text{2008}}+{\text{SDV}}_{\text{2012}}+{\text{SDV}}_{\text{2016}} \over {\text{TDV}}_{\text{2008}}+{\text{TDV}}_{\text{2012}}+{\text{TDV}}_{\text{2016}}}+{{\text{SEV}} \over 538}\right)$

jossa

SDV = osavaltion demokraattien ääniosuus ilmoitetuissa presidentinvaaleissa.

TDV = Demokraattien valtakunnallinen kokonaisääniosuus ilmoitetuissa presidentinvaaleissa.

SEV = osavaltion valitsijamiesten äänet.

Vaihe 2: Kunkin osavaltion ja Washington D.C.:n perusedustajat määritetään kertomalla sen jakokerroin 3 200:lla (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun):

${\text{Perusedustajat}}={\text{Jakokerroin}}\times 3200$

Vaihe 3: Lopuksi hallintoalueen perusedustajien avulla lasketaan sen piiri-, at-large- ja PLEO -edustajien (puoluejohtajat ja vaaleilla valitut virkamiehet, jotka eivät ole superedustajia) määrä (murtoluvut 0,5 ja sitä suuremmat murtoluvut pyöristetään seuraavaksi suurimpaan kokonaislukuun):

${\text{At-large-edustajat}}={\text{Perusedustajat}}\times 0.25$

${\text{Piirikohtaiset edustajat}}={\text{Perusedustajat}}-{\text{At-large-edustajat}}$

${\text{Sitoutuneet PLEO-edustajat}}={\text{Perusedustajat}}\times 0.15$

Jako muille hallintoalueille

Alueille, joilla ei ole valitsijamiesääniä, annetaan sen sijaan kiinteä määrä edustajia. Vuonna 2020 Amerikan Samoa, Guam, Pohjois-Mariaanit ja Yhdysvaltain Neitsytsaaret saavat kukin kuusi at-large-edustajaa. Demokraatit ulkomailla saa 12 at-large-edustajaa ja yhden sitoutuneen PLEO:n.

Puerto Ricolle annetaan 44 perusääntä vuonna 2020, minkä jälkeen käytetään samoja kaavoja kuin edellä vaiheessa 3 Yhdysvaltain osavaltioiden kohdalla laskettaessa territorion at-large-, piiri- ja PLEO -edustajia:

${\text{At-large-edustajat}}_{\text{PR2020}}=44\times 0.25=11$

${\text{Piirikohtaiset edustajat}}_{\text{PR2020}}=44-{\text{At-large-edustajat}}_{\text{PR2020}}=44-11=33$

${\text{Sitoutuneet PLEO-edustajat}}_{\text{PR2020}}=44\times 0.15=6.6\to 7$

Bonusedustajat

Demokraattinen puolue myöntää kullekin hallintoalueelle bonusedustajia kahden tekijän perusteella: ajoitus ja ryhmittyminen. Ajoituskriteeri perustuu siihen, milloin osavaltiossa järjestetään esivaalit/osavaltiokokoukset, ja ne osavaltiot, joissa kilpailut ajoittuvat touko- ja kesäkuulle, saavat suuremman bonuksen. Ryhmittely edellyttää, että kolme tai useampi naapuriosavaltio aloittaa vaalit samana päivänä.

Myönnetty bonus on tällöin hallintoalueen edustajien prosentuaalinen lisäys (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun). Neljäsosa bonuksen saaneista valtuutetuista nimetään piiriedustajiksi ja loput kolme neljäsosaa at-large-edustajiksi.

Bonukset ovat:

• Ajoitusvaihe 1 (ennen huhtikuuta): Ei bonusta
• Ajoitusvaihe 2 (huhtikuu): 10 prosentin lisäys
• Ryhmittyminen: 15 prosentin lisäys
• Sekä ajoitusvaihe 2 että ryhmittyminen: 25 prosentin lisäys
• Ajoitusvaihe 3 (toukokuu ja kesäkuu): 30 prosentin lisäys
• Sekä ajoitusvaihe 3 että ryhmittyminen: 35 prosentin lisäys

Edustajien myöntäminen ehdokkaille

Kunkin esivaalin ja osavaltiokokouksen tulosten perusteella ehdokkaat saavat valtuutetut suhteellisen edustuksen mukaan, jossa ehdokkaat, jotka saavat vähintään 15 prosenttia osavaltion äänistä, jakavat edustajat suhteessa osavaltion äänimäärään (ne, jotka saavat alle 15 prosenttia osavaltion äänistä, eivät saa yhtään valtuutettua). Piirikohtaiset edustajat jaetaan suhteellisesti kunkin piirin äänimäärän perusteella, ja sekä at-large- että PLEO -edustajat jaetaan suhteellisesti osavaltion äänimäärän perusteella.

Superedustajat

Superedustaja on demokraattisen puolueen kansalliseen puoluekokoukseen osallistuva sitoutumaton valtuutettu, joka saa paikan automaattisesti ja joka valitsee itse, ketä hän äänestää. Superedustajia ovat muun muassa vaaleilla valitut virkamiehet sekä puolueaktiivit ja -virkamiehet. He muodostavat hieman alle 15 prosenttia kaikista kokousedustajista.

Superedustajat jakautuvat neljään kategoriaan:

• Demokraattien kansallisen komitean vaaleilla valitut jäsenet
• Demokraattikuvernöörit, mukaan lukien territorioiden kuvernöörit ja Washington D.C.:n pormestari
• Demokraattiset kongressiedustajat, varjoedustajat ja Yhdysvaltain edustajainhuoneen äänioikeudettomat jäsenet
• Arvostetut puoluejohtajat (nykyiset ja entiset presidentit, varapresidentit, kongressin johtajat ja DNC:n puheenjohtajat)

Demokraattien superedustajat voivat vapaasti tukea ketä tahansa presidenttiehdokasta. Demokraattien kansallinen komitea sopi 25. elokuuta 2018 vähentävänsä superedustajien vaikutusvaltaa estämällä heitä yleisesti äänestämästä ensimmäisessä äänestyksessä demokraattien kansallisessa puoluekokouksessa ja sallimalla heidän äänensä vain, jos ehdokkuus on kiistanalainen.

Katso myös

• Luettelo Yhdysvaltain demokraattisen puolueen puoluekokouksista