Wikipedia

de Havilland Canada DHC-2 Beaver

De Havilland Canada DHC-2 Beaver on pieni matkustajalentokone, jota on käytetty 1940-luvun lopulta lähtien monenlaisiin lentotehtäviin. Beaver suunniteltiin Kanadan erämaa-alueiden ilmakuljetuksiin. Se on metallirakenteinen ja sisältää ohjaajan lisäksi viisi paikkaa matkustajille.[1]

de Havilland Canada DHC-2 Beaver
De Havilland Canada DHC-2 Beaver (N130WA)
De Havilland Canada DHC-2 Beaver (N130WA)
Tyyppi Matkustajalentokone
Valmistaja De Havilland of Canada, Ltd.
Suunnittelija W. J. Jakimiuk
W. Z. Stepniewski
R. D. "Dick" Hiscocks
Ensilento 16. elokuuta 1947
Pääkäyttäjät Kanadan kuninkaalliset ilmavoimat
Valmistusmäärä 1 657
Valmistusvuodet 1947-1967

Kehitys

muokkaa
 
De Havilland Canada DHC-2 Beaver Mk1 G-DHCZ

Toisen maailmansodan jälkeen Kanadassa toimiva De Havilland Canada -lentokonetehdas kehitti Beaverin Kanadan maaseudun tarpeisiin. Yksimoottorisen, kuusipaikkaisen koneen prototyypin ensilento lennettiin 16. elokuuta 1947. Laajojen erämaa-alueiden vuoksi hyvän kuljetuskyvyn sekä lyhyen nousu- ja laskumatkan omaava kone oli myyntimenestys; konetta valmistettiin vuoteen 1967 mennessä 1 657 kappaletta. Suuri osa valmistuneista koneista, 968 kappaletta, myytiin Yhdysvaltain asevoimien eri puolustushaaroille.[2] Huomattava asiakas oli myös Ison-Britannian armeija, joka osti 46 Beaver-konetta.[3] Konetta käytettiin kuljetuslentotoiminnan lisäksi muun muassa peltojen pölytyslennoilla, turistilennoilla, ambulanssikoneena ja metsäpalojen valvontaan.

Vuonna 2005 satoja Beavereita oli edelleen käytössä. Yhdysvalloissa Beaverin hinta oli vuonna 2005 noin 300 000 dollaria.lähde?

Käyttö Suomessa

muokkaa
 
Rajavartiolaitoksen DHC-2 Beaver Merikeskus Vellamossa Kotkassa.

Rajavartiolaitos osti vuonna 1951 ja 1952 DHC-2 Beaver lentokoneet OH-MVK:n ja OH-MVL:n. Koneiden oli tarkoitus tehostaa syrjäseutujen sairaskuljetuksia, mutta hoitaa myös muita siviililuonteisia tehtäviä. Vuonna 1955 ostettiin rajavartiolaitokselle kolmas DHC-2 Beaver OH-MVM. Se siirrettiin vuoden 1957 helmikuussa Rovaniemelle Norvajärven vesilentosatamaan. OH-MVK sijaitsi Turussa ja OH-MVL Vaasassa.[1]

Ohjaajan lisäksi koneessa oli viisi paikkaa matkustajille. Koneen sisätiloja muuttelemalla mahtui koneen matkustamoon parhaimmillaan hoitaja ja kahdet paarit. Sairaskuljetusten lisäksi rajavartiolaitos käytti koneita luonnollisesti rajavalvontaan, mutta myös huolto-, metsäpalo-, pelastuspalvelu- ja kalanviljelylentoihin. Presidentti Urho Kekkosta seurueineen lennätettiin hiihtoretkillä Lapissa.[1]

Turkuun sijoitettu OH-MVK myytiin Kanadaan vuonna 1976[4], kun sen korvasivat uudet Piper PA-31 Navajot. OH-MVM oli viimeinen Beaver-kone rajavartiolaitoksessa ja se siirrettiin museoon marraskuussa 1988 lentämällä.[1] Nykyisin kone sijaitsee Kotkan Merikeskus Vellamossa, Merivartiomuseon näyttelyssä.[5][6] OH-MVL on museoituna Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla. Luotettavia Beavereita pidettiin onnistuneena valintana rajavartiolaitoksen lentotoimintaan.[1]

Suomen ilmavoimilla oli käytössään kolme Beaveria, ensimmäiset kaksi hankittiin huhtikuussa 1958 ja kolmas vuonna 1962. Koneiden rekisteritunnukset olivat BV-1–3.[2] Yhteyslentueen ja Ilmavoimien varikon käytössä olleita koneita käytettiin yhteyslentojen lisäksi koulutukseen, laskuvarjokokeiluihin sekä valokuvaus- ja maalilentoihin. Kaikki ilmavoimien Beaver-koneet tuhoutuivat; BV-2 tuhoutui moottoriviasta johtuneessa pakkolaskussa Rovaniemen Perunkajärvellä vuonna 1961, BV-3 samoin moottoriviasta johtuneen maahansyöksyn takia Tampereella vuonna 1962 sekä BV-1 upotessaan mereen Uudenkaupungin lähistöllä vuonna 1973.[7]

Imatran Voiman käytössä oli yksi Beaver vuosina 1957–1974.[7]

Tekniset tiedot

muokkaa
 
U-6A Beaver

Yleiset ominaisuudet

muokkaa
  • Miehistö: yksi lentäjä
  • 7 matkustajapaikkaa
  • Pituus 9,22 m
  • Kärkiväli 14,63 m
  • Korkeus 2,74 m
  • Siipipinta-ala 23,2 m²
  • Tyhjäpaino 1 360 kg
  • Lentopaino 2 313 kg
  • Rahti 953 kg
  • Voimalaite: 1 Pratt & Whitney R-985 Wasp Jr. tähtimoottori 450 hv (335 kW)

Suoritusarvot

muokkaa
  • Huippunopeus 255 km/h
  • Lentomatka 732 km
  • Lakikorkeus 6 km
  • Nousunopeus 311 m/min

Lähteet

muokkaa
  • Eden, Paul; Moeng, Soph (toim.): The encyclopedia of world aircraft. Enderby, Leicester: Silverdale Books, 2002. ISBN 1-85605-705-4 (englanniksi)
  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin. Jyväskylä: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e Autere, Pekka: Rajavartiolaitoksen ilma-alukset kautta aikain Rajavartiolaitos. Arkistoitu 13.10.2007. Viitattu 4.1.2012.
  2. ↑ a b Heinonen 1992 s. 219
  3. ↑ Eden 2002 s. 565
  4. ↑ Aird, Neil: OH-MVK dhc-2.com. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Merivartiomuseo Merikeskus Vellamo. Viitattu 4.1.2012.
  6. ↑ Aird, Neil: OH-MVM dhc-2.com. Viitattu 4.1.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b Heinonen 1992 s. 220

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=De_Havilland_Canada_DHC-2_Beaver&oldid=22772134”