De Gamlas Hem (Tampere)
De Gamlas Hem on Tampereella Kaakinmaan eteläosassa sijaitseva kaksikerroksinen jugendtyylinen vuonna 1905 valmistunut entinen vanhainkotirakennus, jossa nykyisin toimii Pirkanmaan musiikkiopisto. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Birger Federley. Rakennus sijaitsee tontilla, jota rajaavat Kurilankatu, Papinkatu, Eteläpuisto ja Koulukatu.[1]
Talon rakennutti Tampereen ruotsinkielisten perustama De Gamlas Hem -yhdistys vanhainkodiksi iäkkäille ruotsinkielisille naisille. Kaksikerroksinen rapattu tiilirakennus valmistui kesällä 1905, ja talossa oli tilat 23 asukkaalle. Talon henkilökunta, johon kuului johtajatar, talonmies, keittäjä, sisäkkö ja piika, asui myös rakennuksessa. Federley suunnitteli rakennukseen myös kiinteää sisustusta ja irtokalusteita. Taloa ympäröi muotopuutarha, joka on myöhemmin osaksi villiytynyt.[1]
Talo toimi vanhainkotina vuoteen 1983 saakka, jolloin valmistui vanhainkotia hallinnoivan säätiön rakennuttama uudisrakennus Kyttälään Rongankatu 9:ään. Uudessa talossa jokaisella asukkaalla on oma pieni asunto ja asukkaiksi pääsevät myös miehet ja pariskunnat. De Gamlas Hem -vanhainkodin toiminta jatkuu edelleen uusissa tiloissa.[1]
Tampereen kaupunki osti 1982 vanhan De Gamlas Hem -rakennuksen tontteineen, ja tilat peruskorjattiin arkkitehti Harry W. Schreckin suunnitelmien mukaan Pirkanmaan musiikkiopiston käyttöön. Musiikkiopisto on toiminut siellä vuodesta 1984 alkaen.[1] Valtakunnallisesti merkittävä, omaleimainen talo on suojeltu rakennustaiteellisin, kulttuurihistoriallisin ja maisemallisin perustein.[2]
De Gamlas Hem -nimisiä ruotsinkielisille tarkoitettuja vanhainkoteja rakennettiin myös Ouluun (1906), Kristiinankaupunkiin (1915) ja Poriin (1922). Nämä rakennukset olivat yksikerroksisia puurakennuksia.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Tampere De Gamles Hem - Rakennusinventointi Eteläpuiston ja lähiympäristön asemakaavaa varten Asemakaava nro 8581 2016, sivu 1-10
- ↑ Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 13, 101. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1.